Vetisen viikon loppu

Koska keskiviikkona ei tullut uitua vaan puntattua, niin kostoksi uin torstaina kahdesti: aamulla hallissa ja illalla Kuusijärvessä. Perjantaina en ollut uimassa. Olin spinningissä. Lauantaina kävin aamusella treenaamassa rullaluistelua ja sen päälle vedin pikaisen salitreenin.

Uin muuten stadilaisten juomavedessä!

Olen rullaluistellut viimeksi muistaakseni vuonna 1999. Sain silloin siskolta sen exän rullaluistimet vaihtokaupassa fillaria vastaan (kannattaa muuten turvakaivertaa fillari: se vaihtovaluutta on palautunut vorostelun jäljiltä jo kahdesti). Ne luikkarit olivat minulle vähän isot, joten luistelu jäi, kun luikkareista tuli rakkoja, ja en jaksanut ostaa uusia.

Nyt sain taas käsiini ilmaiset luikkarit, kun kaverini Iiro ei saanut omiaan kaupaksi kirpparilla. Harmittavasti nuokin ovat minulle isot. Kokeilin jopa tukipohjallisten kanssa, mutta silti ne hölskyivät. Katselin tänään jo netistä uusia. Mietin, että menenkö ihan kauppaan vai ostanko käytetyt. Tekisi mieli vähän kyllä säästää, kun on tullut törsättyä jumpparoinaan niin hitosti.

Miksi minulla on sitten niin hurja tarve opetella taas rullaluistelemaan? No siksi, kun menen edustamaan firmaamme Rokua Geopark Challengeen, ja siellä pitää luistella. Ja kun olen matkassa kahden 190-senttisen nylkyn kanssa, niin olisi suotavaa, että tekniikka on edes kunnossa. Mutta noilla jättiluikkareilla ja useammalla sukalla mennään ennen kuin saan uudet luikkarit hyppysiini.

Positiivista luistelussa oli se, että pysyin pystyssä. Ja toivon, että vauhdin puute johtui lähinnä siitä, että luikkarit hölskyivät jaloissa. Sinänsä homma ei eroa kamalasti luisteluhiihdosta, joten se palasi selkäytimestä muistiin varsin vähällä treenillä. Tosin minä vetelin vasta Vermon parkkipaikkaa ympäri. Mäkeen en uskaltautunut, kun luistimien jarrupala oli aika finaalissa. Huomasin myös, etten osaa sirklata. Mutta sitä ei varmaan tarvitsekaan osata. :)

Pitäis ostaa pinkki uimalakki. Punainen on huono eikä sovi pukuun.

Lauantaina iltapäivällä siirryin mökille viemään kissaa hoitoon, ja käytin samalla sijainnin Päijänteen rannalla hyväkseni ja kävin uimassa. Päijänne oli vielä melkoisen vilpakka, joten märkäpuku tuli tarpeeseen. Lauantaina uin futispelien välissä 800m (kaksi kertaa naapurin venepoijulle ja takaisin) ja sunnuntaina noin 1 kilometrin. Sunnuntaina veden lämpötila haittasi jostain syystä enemmän: meinasi välillä henki salpautua ja vauhti hyytyi tokalla kiekalla poijulle aika pahasti. Siksi kolmas keikka oli vain puolimatkaan. Mutta tästäkin voidaan repiä jotain hyvää: Vantaan triathlonin 500m pitäisi mennä heittämällä - varsinkin kun Kuusijärvi on suorastaan lämmin verrattuna Päijänteeseen. Ja muutenkin alan tottua avoveteen ja pystyn suunnistamisen lisäksi keskittymään myös uinnin tekniikkaan. Eli elokuun olympiamatkan 1,5 kilsaakaan ei tunnu enää mahdottomalta. Huomenna olisi vielä avovesiuintikoulu, ja sitten uiminen saa riittää vähäksi aikaa.

Isi otti musta vähän kuvia vedessä. Yksi niistä päätyi oikein profiiliinkin. Ja pari muuta yhtään hyvää sitten kuvitukseksi tähän.