tiistai 27. joulukuuta 2016

Oho, ilmosin!

Oikeastaan me ilmoittauduimme kisaan jo ennen joulua, mutta en ehtinyt blogata asiasta aiemmin. Kisa on kuitenkin kaikkien kylmästä pitävien suunnistajien suosikki eli Loppiaisroga.


Viime vuonna oli niin holotna, että luonto tarjosi kivat ripsarit.

Joukkueen kokoonpanosta käytiin sellainen lotto, että sivulliselta voisi mennä suunnistajat sekaisin. Meininki oli kuin paremmastakin telenovelasta. Näin se meni:
  1. ToinenNainen kyseli, meinaako Supersuunnistaja kisata minun kanssani vai voisivatko he lähteä yhdessä.
  2. Supersuunnistaja kysyi minulta, kenen kanssa ajattelin suunnistaa.
  3. Minä kysyin Vuorikiipeilijä M:ltä, onko hän kisakunnossa. Mutta M on rikki Nepalin vuorelle kapuamisen jälkimainingeissa. :(
  4. Supersuunnistaja ilmaisi huolensa, että ToinenNainen löytää uuden, jos Ääsääs ei pidä häntä tyytyväisenä.
  5. Supersuunnistaja kysyi siskoaan minun parikseni, mutta loppiaisena on kuulemma liian kylmä, ja sisko pelkäsi, että minä vedän reissulla itkupotkuraivarit. (No, en todellakaan vedä niitä kenellekään ekassa yhteisessä kisassa! Keskimäärin vasta neljännessä.)
  6. Kuulin, että uudella työkaverillani on suunnistustausta, ja aloin ehdotella hänelle. Kahdeksan tuntia kuulosti kuulemma pitkältä ajalta. :D
  7. ToinenNainen kertoi, että oli saanut polkujuoksuseurastaan itselleen parin.
  8. Minä ja Supersuunnistaja päätimme tyytyä toistemme seuraan, kun kerran kukaan muukaan halukas tai kyvykäs rogaaja ei ollut jäämässä lehdelle soittelemaan.
Pakkasesta huolimatta tai sen ansiosta oli ihan mielettömän nättiä

Sitten olikin enää jäljellä sopivan elokuvanimen valitseminen, mikä sujui suorastaan jouhevasti työpäivän lomassa skypetellen. Emme ehdotelleet toisillemme kuin ehkä 13 eri leffaa, kunnes lopulta olimme ihastuttavan yksimielisiä siitä, että Monty Pythonilla mennään. Toivottavasti nimi on enne ja viime vuotiseen nähden meno on And Now for Something Completly Different. Ei tekisi mieli taas hukata emitiä ja myöhästyä maalista. Sää on menossa lupaavasti kylmempään suuntaan. :D

maanantai 26. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 viimeinen uusi laji

Tämänkin vuoden omakeksimäni haaste on sitten tehty: 12 uutta urheilulajikokeilua. Viimeiseksi lajiksi oli muutamakin erilainen virittely. Ensin koetin päästä sisäsoutamaan ihan SM-tason seurassa, mutta aikataulumme menivät pahasti ristiin. Harkitsin myös jouskarointia, mutta joulu yllätti lajikokeilijan. Siksi lopulta turvauduin Esportiin ja hyväksi havaittuun mailapelimalliin: haastoin Supersuunnistajan pelaamaan racketballia.

Kuvat ovat kopperon ulkopuolelta. Lasi on vähän likainen.

Racketball on "vanhojen ihmisten squashia": pallo on vähän isompi ja pomppii paremmin kuin squashissa. Siten tällainen vähän kehnompikin pelaaja saa aikaan ihan oikeita palloralleja.

Me aloitimme ihan vaan pallottelemalla ja totuttelemalla. Vartin jälkeen uskalsimme kokeilla samaa viritelmää kuin taannoin kössissä: pallo koetettiin pitää hengissä keinolla millä hyvänsä, ja mokaaja saa miinuspisteen. -11 pisteellä hävisi erän. Hävisin tällaisen matsin suoraan 0-2.

Supersuunnistajalla oli monia hienoja kurotuksia

Koska pallo tuntui aika helpolta käsitellä, päätimme alkaa pelata "oikeilla säännöillä". Tosin kumpikaan meistä ei ollut muistanut tarkistaa sääntöjä netistä. Onneksi säännöt olivat niin lähellä squashia, että taisimme vain syöttää vähän väärin.

Mutta näytin minäkin välillä siltä, että pelaan enkä vaan seiso

Kun oikea matsi loppui tiukan väännön jälkeen taas minun häviööni 1-2, oli meillä aikaa vielä reilu vartti. Päätimme pelata lisää eriä. Seuraavan erän voitinkin minä täpärästi pistein 13-11, ja tilanne oli kutkuttava 2-2. Aikaa oli vielä noin 7 minuuttia ja sovimme pelaavamme viimeisen erän ihan kerettiläisesti vuoron loppuun asti. Minä olin vihdoin päässyt kärryille pallottelun kanssa ja johdin lähes koko ajan pisteellä tai parilla. Välillä Supersuunnistaja kiri tasoihin, mutta onnistuin aina voittamaan seuraavan pallon. Olo oli siis koko ajan aika turvallinen. Vielä lopussa tein pari pöhköä mokaa, ja Ääsääs pääsi lähes rinnalle. Summerin soidessa tilanne oli kuitenkin minulle 17-16 ja sain kerrankin yhden mailapeliottelun nimiini. Jee!

Välillä olimme jopa liikkeessä samaan aikaan

Racketball on paljon helpompaa kuin squash, ja sitä saattaa tällainen tumpelokin pelata ihan oikeilla säännöillä. Voisin kyllä lähteä joskus uudestaankin (jos olisi aikaa).

Tässä vielä perinteiseti kertauksena kaikki vuoden lajit:

Tammikuu: CXworks
Helmikuu: CrossFit
Maaliskuu: Luistelu hokkareilla
Huhtikuu: Ratsastus
Toukokuu: MOBO
Kesäkuu: Yksipyöräily
Heinäkuu: SUP
Elokuu: Pyöräsuunnistus
Syyskuu: World Jumping
Lokakuu: Squash
Marraskuu: Sulkapallo
Joulukuu: Racketball

Yleistä kommenttia lajikokeiluista:

Kaikki lajit ovat sellaisia, että voisin kokeilla niitä uudelleenkin, mutta reaalimaailmassa minulla on tuskin aikaa niistä moneenkaan. Jumppatunneista hauskin oli trampoliinnitunti World jumping, mutta epäilen kyllä suuresti, että harvat ohjatut jumppailuni suuntautuvat jatkossakin spinuun ja ilmajoogaan.

MOBOssa mälsää olivat pienet rastimerkit (tosin tulipahan treenattua rastien ottamista), mutta pyöräsuunnistus oli niin lystiä, että koetan tosissani ehtiä ensi kesänä uudelleen fillarirasteille.

Kun tarpeeksi kovaa lyö, niin vastustajat alkavat hyppiä seinille.

Luistelu, ratsastus ja yksipyöräily lienevät jatkossa sellaisia lajeja, että tilaisuus tekee minusta lajikokeilijan. Itse asiassa olinkin juuri ennen joulua tiimi-illassa ratsastustunnilla. Meillä oli kyllä koko ajan taluttajat vierellä, joten en ole ihan varma, ohjasinko minä heppaa ollenkaan. Mutta istuin satulassa, sain ratsuni sekä ravaamaan että peruuttamaan, enkä tippunut, kun heppa säikähti toista konia ja otti muutaman holtittoman sivuaskeleen eli pillastui silleen ihan vähäsen. Jee jee!

Ja viimeiseksi Ääsääsin ihan paras mahtiloikka. Joutsenlampiainesta! :D

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät kuitenkin loppuvuoden kolme mailapelisessiota. Minusta on hauskaa harrastaa Supersuunnistajan kanssa urheilullisia juttuja, ja saatan ensi vuonnakin ruikuttaa häntä uudelleen pelaamaan jotain. Olemme kuitenkin aika tasaisia. Sitä paitsi minä tarvitsen revanssin sulkiksessa ja Ääsääs luultavasti haluaa sellaisen racketballissa.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

George Lucaskaan ei osannut lopettaa ajoissa.

Sanovat joskus, että George Lucasin olisi pitänyt lopettaa Star Warsien kanssa alkuperäiseen trilogiaan, koska osat 1-3 ovat niin kamalaa kuraa. Itse en ole mielipiteineni ihan noin tyly, koska Star Wars on kuin pitsa: joko se on hyvä, tai sitten se on tosi hyvä.

Minä leikin kesällä 2015 oman elämäni George Lucasia ja tein kolme videota, kun firmamme alkoi sponssata Arctic Challengea Levillä. Homma näytti jäävän niihin kolmeen videoon, koska viime kesänä Arctic Challenge ei sopinut minun aikatauluihini - enkä siten ollut tekemässä leffojakaan.

Mutta arvatkaas mitä! Nyt ne ovat keksineet AC:sta winter editionin - ja meitsi on taas menossa! Ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa: joku alkaa taas kantaa kameraa mukana treeneissä. Olimme keskiviikkona työkaverini Viikinki P:n (hän harrastaa Tough Viking -kisoja ja vastaavia) kanssa Malminkartanon jätemäellä tunkkaamassa. Ja mulla oli tietysti kamera mukana.

Kannattaa laittaa äänet päälle, kun katsotte "teaseria" (seuraava on sitten ehkä jo traileri). Se on tehty hyvin ääniraitalähtöisesti.


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Juoksukouluja

Meidän firmassamme tyky-rahat ovat suhteellisen vapaassa käytössä, ja kuka tahansa saa järkätä mitä tahansa kulttuuria tai liikuntaa, kunhan saa tarpeeksi monta muuta innostumaan mukaan. Eli yksin ei saa puolimaratonille lähteä, mutta jos saa kollegoja mukaan, niin firma tukee ainakin osan osallistumismaksusta.

Meillä painitaan nykyään melkein yhtä paljon kuin juostaan.

Meille järkättiin nyt loppusyksystä juoksukoulu. Koska meillä on firmassa aika paljon "edistyneitä juoksijoita", oli selvää, että mikä tahansa kimppalenkkeily ei ihmisiä innosta. Siksi minä ehdotin keskustelussa hyväksi havaitsemaani Runner's Highta ja sieltä nimenomaan Aki Nummelaa. Olin vuosi sitten Pimp My Run -juoksutekniikkakurssilla ja tykästyin Akin tapaan valmentaa. Nyt loka-marraskuussa onkin sitten kuvattu ja analysoitu juoksua ja opeteltu nostamaan polvia ja pitämään kadenssia sopivan korkeana. Ajankohta oli minulle sinänsä loistava, koska olen ainakin treenannut itsekseni kurssikertojen välissäkin. Ihan jokaisella aamulenkillä en ole jaksanut tekniikkaan panostaa, mutta yleensä kyllä - ainakin osan matkasta. Viimeinen treenikerta piti olla tämän viikon keskiviikkona, mutta se siirtyi joulu- tai tammikuulle, koska Akilla oli itsellään jalka kipeänä.

Kuinka monta kissaa mahtuu kiipeilypuun koriin? Unskilla ja
Svantella saattaa olla asiasta eriävä mielipide.

Ettei se kuuluisa elämän läpi jatkuva oppiminen vaan pääsisi hyytymään, ilmottauduin viikolla myös toiselle juoksutekniikkakurssille. Tällä kertaa ihan omilla rahoilla ja metsän puolella. Olen todennut, että polkujuoksutekniikkani on suorastaan surkeaa, koska siellä korostuu minun heikko lenkkini eli hyvä pito lantiossa. Ei siis auta muuta kuin treenata lisää.

Nyt joulukuussa en ole juossut tai treenannut muutakaan, koska olen yrittänyt saada flunssani parantumaan. Marrasputken loppu tuli suoritettua nuhanenäisenä, ja terveyden kannalta ei ehkä olisi kannattanut painaa putkea loppuun. Mutta en raaskinut lopettaa putkea kesken paria päivää ennen loppua. Nyt sitten maksetaan kustannuksia ja kärsitään pitkittyneestä flunssasta. Tänään jätin korttelirastit väliin, mutta huomenna alkavalle juoksutekniikkakurssille aion kyllä mennä.

Onneksi perinteinen karkkilakko loppui juoksun kanssa samaan aikaan, niin minulla on ollut jotain tekemistä sohvalla lojuessani. :)

maanantai 28. marraskuuta 2016

Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista lempileffoista

Herra Ylppö sen sanoi: listat ovat kivjoja. Minä tykkään ihan kamalasti tehdä listoja. Niitä on täällä blogissakin muutama. Noilla toisilla välilehdillä on tärkeitä listoja kisoistani ja uintitestieni tuloksista.

Oikeasti olen sitä mieltä, että lempileffoista on vaikeaa tehdä listaa - ainakaan sellaista, mikä on sisäisesti paremmuusjärjestyksessä, koska on vaikeaa verrata vaikka scifiä ja historiallista draamaa. Mutta voi leffoista silti listoja tehdä.

Pojjaat ei kato leffoja tai tee listoja. Ne paini.


Meillähän on ollut Supersuunnistajan kanssa koko yhteisen kisahistoriamme ajan tapana vaihtaa joukkueemme nimeä, ja valkata nimeksi aina joku sopiva leffan nimi. Leikin tässä yksi ilta ajatuksella, että meidän joukkueennimistämme järjestettäisiin leffafestari. Millainen olisi festarin ohjelma? No, tehdäänpä lista, ja otetaan selvää!


  • First Blood (X-Kaato 2012)
  • Die Hard (Spring Adventure 2013)
  • Nuija ja Tosinuija (Salpaus Rogaining 2013)
  • Inglorious Bastards (Spring Adventure 2014 ja KK-rogaining 2014)
  • Rogue One (Salpausrogainin 2015, minä yksin)
  • Minions (Summer Challenge 2015)
  • Imperiumin Vastaisku (Loppiaisrogaining 2016)
  • Kunnon Dinosaurus (Salpausrogaining 2016)
  • The Force Awakens (Spring Adventure 2016)
  • Secret Lives of Pets (X-Kaato 2016)
  • Muumi ja Punainen Pyrstötähti (Synkkä Syysunelma 2016)
  • Suicide Squad (Yö-Rogaining 2016)
  • Ihmeoliot ja niiden olinpaikat (Adventure Night Roga 2016)
Miisu on järkyttynyt näkemästään. Näkikö se Suicide Squadin vai poikien painia?



Ihan kaikkia joukkueennimiä emme enää muistaneet emmekä internetin syövereistä löytäneet. Saakelin sivunuusijat! Ei sa hävittää wanhaa, tuikitärkeää tietoa! Tällaisenaan festari näyttäisi olevan painottunut piirrettyihin ja Star Warsiin. Seassa olisi jonkin verran myös muuta toimintaa. Ja valitettavasti mukana on myös paskoja leffoja. Toivottavasti näytöksiä olisi kahdessa eri salissa, niin voisi katsoa jotain muutakin, kun Nuija ja Tosinuija pyörii toisaalla.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Marraskuun uusi laji

Tällä kertaa kuukauden laji ei jäänyt edes viime tippaan: ei ollut lähellekään viimeinen päivä - ainoastaan kuun viimeinen viikonloppu. Ja lauantaiaamupäivä on viikonlopustakin ihan alkutahteja. Erinomaisen ajoissa suoriuduttu siis.




Kössi Supersuunnistajan kanssa oli niin hauskaa (vaikka hävisinkin rökäletappion), että huvitti nyt marraskuussa tehdä jotain aika samanlaista. Tässä kuussa olisi ollut tarjolla kyllä joku parkour-tilaisuus ja kaveri vinkkasi taitouinnin kokeiluvuorosta, joka ei tosin sopinut aikatauluihini. Eniten vakavissani harkitsin jousiammuntaa. Mutta koska teki mieli palloilla, niin sitten palloiltiin. Tällä kertaa sulkien kanssa.

Otimme lopussa vähän videota, että sain kuvitukseksi ruutukappauksia.
Tässä minä syötän.

Olen pelannut lapsena "mökkisulkista" ilman verkkoa, mutta tämä oli eka kerta oikealla sulkiskentällä. Vuoron alussa kertasimme vähän sääntöjä Wikipediasta ja aloitimme lämppäilyn pallotelemalla kepeästi. Kun rogasta väsynyt ruumis oli hieman lämmennyt, oli aika taistella universumin mestaruudesta.

Supersuunnistaja onnistui taas liikkumaan elegantimmin kuin minä

Sulkis oli paljon tasaisempaa kuin kössi. Tällä kertaa en hävinnyt suoraan kahdessa erässä, vaan erät menivät Supersuunnistajalle 2-1. Erien lukematkin olivat ihan mukavan tiukat. Jos nyt muistan oikein, erät menivät 21-16, 19-21 ja 21-18. Johdin vikaa erää pitkään, mutta sitten sössin pari helppoa palloa ja aloitin syöksykierteen.

Vaikka tässä Supersuunnistajalta puuttuu pää, niin me olemme molemmat
sentään kohtalaisen urheilullisesti liikkeessä.

Kuten taisin viimeksikin todeta, tällainen pallottelu on tosi kivaa parisuhdepuuhaa. Mietin tässä ihan vakavissani ryhtyväni Esportin mailapelipuolellekin kohtuullisen vakituiseksi asiakkaaksi. Pitänee kokeilla vielä ainakin racket ballia (joka on melkein squashia, mutta helpompaa). Sulkis on kova kandidaatti sarjakortille, koska siinä onnistuimme olemaan tasaisia. Tahdon revanssin!

Svante on sulkapallokissa. Valitettavasti en saanut kuvaa siitä, kun se kanteli
saalistaan ylpeänä ympäri kämppää. Ja joo, meillä pitäisi imuroida. :D

Postauksen loppuun taas kertaus siitä, mitä sitä on tullut tänä vuonna oikein tehtyä:

Tammikuu: CXworks
Helmikuu: CrossFit
Maaliskuu: Luistelu hokkareilla
Huhtikuu: Ratsastus
Toukokuu: MOBO
Kesäkuu: Yksipyöräily
Heinäkuu: SUP
Elokuu: Pyöräsuunnistus
Syyskuu: World Jumping
Lokakuu: Squash
Marraskuu: Sulkapallo

Adventure Night Roga

Perjantaina kipiteltiin pitkästä aikaa kelloa vastaan, kun minä ja Supersuunnistaja valitsimme jälleen kerran loistavan elokuvanimen joukkueellemme (tälllä kertaa Ihmeoliot ja niiden olinpaikat - on muuten ihan älyttömän hyvä leffa) ja suuntasimme Hondan nokan kohti Sipoota.

Pimeässä tuli kännykällä epätarkkoja kuvia. Mutta tämä lähdössä otettu
näyttää vähän maalatulta. :)

Sipoonkorvessa kisattiin Pihkaniskojen järjestämä kahden tunnin pistesuunnistuskilvoittelu nimeltä Adventure Night Roga. Rogassa oli kolme pikanttia erikoispiirrettä:

  1. Sipoonkorvessa oli pimeää.
  2. Metsässä oli sakkorasteja, joita leimaamalla sai -10 pistettä. Sakkorastit oli vielä sijoiteltu keljusti lähelle isoimpien pisteiden rasteja, joten rastimääreiden kanssa sai olla tarkkana kuin porkkana. 
  3. Erillistä suunnitteluaikaa ei ollut, vaan karttoja sai katsoa vasta lähtölaukauksen kajahtaessa. Me tutkailimme karttaa varmaan kauimmin kaikista ja mekin siunasimme reittipähkäilylle alle minuutin.

Supersuunnistaja leimasi, kun minä suunnistin ja toisin päin.

Taktiikkamme oli lähteä matkaan niinkin rennoin ottein, että minä olin päävastuussa suunnistuksesta. Supersuunnistajan tehtävä oli pysyä kartalla ja kertoa, jos minä olisin pummaamassa pahasti tai menossa sakkorastille. Tunnin jälkeen minä kuitenkin ilmoitin, että nyt ei enää oikein irtoa, ja Ääsääs sai hoitaa motarin eteläpuolen koluamisen. Toinen tunti kävikin minulle sitten polkujuoksutreenistä, kun keskityin pysymään Supersuunnistajan kannoilla ja olemaan pelkäämättä liikaa kompastumista tai nilkan muljauttamista. Koska tällä hetkellä tuntuu siltä, että minun metsässä juoksemiseni on lähinnä päästä kiinni.

Lisää samaa sarjaa. Supersuunnistaja on valopää.

Olimme maalissa ajassa 1:43 eli olisimme ehtineet hakea ihan alussa rastin 32 tai loppupuolella rastin 38. Mutta tälleen suunnittelematta ihan hyvä reittivalinta. Tavoitteemme oli viettää tunti motarin pohjoispuolella ja siirtyä sitten etelään. Tämä taktiikka piti lähes minuutin tarkkuudella.

Meidän reittimme reittihärvelistä napattuna. mentiin kyllä maaliin asti. :)

Lopputulos oli 80 pistettä, millä pääsimme sijalle 29. Kaikenkaikkiaan joukkueita oli mukana 75. Ihan hyvin, kun kisakynnetkin unohtuivat - taas. Tuloksia voi ihmetellä tuolla ja reittihärveli löytyy tuolta.