Suomenmestari

Menestystä sataa, kun valitsee lajinsa oikein. Viime perjantaina kisattiin taas Peräkylän Ponnistuksen järkkäämä kaljamaili, ja tänä vuonna sillä oli ihan "virallinen" SM-kisan status. Ja meitsi oli tietty viivalla.

I am so ready! Muut kuvissa esiintyvät henkilöt on sensuroitu, koska en ole
kysellyt lupia kuvien julkaisuun. Tämän sydämellisen käsittelyn ansiosta
emme pilaa kenenkään poliittista uraa.

Asetin tavoitteekseni taas kerran päästä naisten top100-listalle. Ihan mahdoton ajatushan tuo ei ole, koska laji ei taida nauttia ihan yhtä suurta suosiota naisten kuin miesten keskuudessa. Miesten maailmanennätyksen ollessa nykyään 4:33, on se naisilla "vain" 6:08. Tuolla tuloksella ollaan kaikissa tuloksissa sijalla 250. Ja sadan parhaan naisen joukkoon pääsisi, kun kipittelisi alle 8:35. Minun aiemmat PePon kellottamat aikani ovat 9:11 ja 9:14, joten tavoite ei todellakaan ollut ihan mahdoton.

Ensimmäinen olut. Miesten ja naisten ennakkosuosikit ottivat heti
kättelyssä hyvät asemat.

No, olisi silti ehkä voinut treenata. Enkä tarkoita nyt sitä kaljanjuomista (koska se kyllä sujuu vanhasta muistista) vaan ihan 400 metrin vetoja. Kaljanjuonnissa tuntuisin pärjäävän keskiverrolle juoksua harrastavalle suomalaismiehelle ihan mukavasti. Se on se juoksu (ja varsinkin kovaa), missä meikäläisellä on eniten kirittävää.

Ekalla kierroksella ero oli vielä kutkuttavan jännä.

Kuvio oli siis sama, kuin aiempina vuosina: lähdin ensimmäisen oluen jälkeen liikkeelle hyvissä asemissa ja miehet sitten hölkyttelivät ohitseni kierroksen aikana. Heillä kuitenkin kului olusiin varsinkin hengästyneenä sen verran kauan, että ihan kaikki eivät enää kolmella viimeisellä kiekalla minua kiinni juosseet. Tulin maaliin tyylikkäästi kaikista kisaajista kolmantena.

Johan tässä ehtikin tulla jo vähän jano.

Olin siis suvereeni naisten Suomen mestari. Minulla oli muuten sarjassani jopa vastustaja. Hänestä ei vaan valitettavasti ollut kovaksi haastajaksi, koska kaljan kuohunnan määrä tuli hänelle vähän yllärinä. Oksua ei sentään tullut, mutta läheltä kuulemma piti.

Loppukiriraastoa

Ykköstavoite eli mestaruus siis täyttyi, mutta sadan parhaan naisen joukko jäi vielä puolen minuutin päähän. Tuli kuitenkin tehtailtua uusi personal best: 9:04. Jos sitä vaikka ensi kesänä juoksisi niitä vetoja...

Suomen naisten kärki samassa kuvassa. Huomaa vasemman reunan meta.

Kiitos paljon ihanille kannustajilleni tsempeistä. Kiitos Supersuunnistajalle kännikuskeilusta. Ja kiitos Niittykummun Alkolle, että pidätte Brooklyn Lageria valikoimassanne (Olarin Alko oli nääs tyhjä arpa). Kiitos Otaniemi 1998-2006, että opetit minulle oluenjuontia. Ja erityiskiitos sille nerolle, joka on keksinyt tämän lajin. Only in America!

Jos haluatte nauttia jännittävästä kisatunnelmasta, on Juutuub oikea osoite. Ja siellä ketään ei ole sensuroitu, joten voitte vaikka tutkia, oliko teidän naapurinne mukana.