Hääpäivän parisuhdeurheilua

Me vietimme viime viikonloppuna ensimmäistä hääpäiväämme, ja paperihäittemme pääroolissa oli tietysti suunnistuskartta. Päätimme juhlia niiden asioiden parissa, mitä tykkäämme yhdessä tehdä. Ja siksi päädyimme kisaamaan ja syömään ravintolassa.

Tarjolla oli myös 3 h pyöräsarja, mutta meitä ei tällä kertaa huvittanut pyöräillä.

Kisaksi valikoitui Rannikko-rogaining, joka järjestettiin Strömforsin Ruukilla Loviisassa. Tarjolla olisi ollut kuudenkin tunnin sarja, mutta me päätimme osallistua 2 h sarjaan. Minä olin vielä kovin väsynyt SM-rogasta ja 2 tunnin kisan jälkeen ei tullut kiirettä kotiin ja ravintolaan.

Suunnitteluvaiheessa tuli rohmuttua hieman liikaa kilometrejä. Tarkalleen ottaen yksi liikaa. Olemme yleensä Vuorikiipeilijä M:n kanssa suunnitelleet 2 h rogalle 12 km reitin. Ajattelin, että nyt ehtisimme kilsan enemmän, koska Supersuunnistaja ei pummaa. Mutta enpä ottanut huomioon, että minulla ja Vuorikiipeilijä M:llä on yleensä rogatessa tuoreemmat jalat.

Lempimaastoni avohakkuualue <3

Ja kyllä se Supersuunnistajakin pummasi: kävimme etsimässä vaikeinta 9 pisteen rastia ensin väärältä kukkulalta. Tuon pummin ja minun hitaan könyämiseni takia jouduimme jättämään suunnitelmastamme lopulta pois kolme rastia. Valitettavasti pois jäivät myös Supersuunnistajan suosikkirastit, jotka olivat lähellä Ahvenkosken voimalaitoksen patoa. Nyt pääsimme ihailemaan patoa vain kaukaa.

Minnes sitten mentäisiin?

Minä pysyin kartalla aina, kun juoksimme tiellä, mutta metsässä jouduin keskittymään pelkkään etenemiseen, enkä voinut vilkuilla karttaa. Emme löytänet pakatessa yhtään ehjää vetonarua, joten jouduin juoksemaankin suurimman osan matkasta ihan itse. Ylämäissä Supersuunnistaja välillä työnsi minua, ja lopun pitkällä tiepätkällä pidin kiinni hänen numerovyöstään.

Pyhtään ja Loviisan rajalla

Myöhästyimme maalista 3 minuuttia, koska haimme maalin läheltä yhden 5 pisteen rastin. Mutta tämä kannatti, koska 2 tunnin sarjassa jokaisesta minuutista tuli vain yksi piste sakkoa. Lopputuloksissa olimme jotakuinkin puolivälissä: yleisen sarjan sijalla 14/26.

Supersuunnistaja tanssii rastinlöytötanssin.

Illalla menimme syömään Pastoriin, missä ideana on tilata jaettavia annoksia. Koetin kysellä, montaako annosta ravintola suosittelee TODELLA nälkäisille ihmisille, mutta ilmeisesti kestävyysurheilijoiden ruokahalu ja TODELLA nälkäiset ihmiset eivät olleet ravintolassa jokapäiväistä elämää. Jouduimme tilaamaan suositellun kuuden annoksen lisäksi vielä yhden annoksen pottuja, että saimme pohjattomat vatsamme täyteen. Ja silti tilaa jäi vielä hyvin jälkkäreille.

Kiva päivä oli. Kliffaa olla naimisissa.