Polkuja pyörällä ja tossuilla

Imatran maastotriathlon lähestyy, ja pitäisi hiljalleen oppia maastopyöräilemään. Lähdin mittaamaan tämän hetkistä tasoani Rajamäkeen, missä järjestettiin Hyvinkään Pyöräilijöiden toimesta kiva ja monipuolinen pyörätapahtuma: oli tarjolla maantiepyöräilyä niin eliitille kuin harrastelijoille sekä maastopyöräilyä kaiken kokoisille. Kaiken tämän kruunasti vielä polkujuoksukisa, missä oli mahdollista osallistua joko 30 km tai 10 km juoksuun. Tämän lisäksi oli tarjolla yhdistelmäkisa maastopyöräilyä ja juoksua - mikä oli tulevaa triathlonia ajatellen ihan loistavaa treeniä.

60 km mtb starttasi 5 min ennen meitä

Koska polkujuoksu käytiin samalla lenkillä kuin maastopyöräily, ei juoksemaan saanut lähteä ennen klo 14:30. Tämän jälkeen järkkäri katsoi, että kaikki 60 km pyöräilijät olisivat jo turvallisesti toisella kiekallaan. Nopeimmat joutuivat siis odottelemaan pyöräilyn ja juoksun välissä, eivätkä saaneet täyttä triathlontunnelmaa. Onneksi minulla ei ollut tätä ongelmaa.

Meidän alkuryysistä

Minä ilmottauduin sarjaan, jossa pyöräiltiin 30 km ja juostiin päälle kymppi. Supersuunnistaja viihdytti itseään sillä aikaa pyöräilemällä ja juoksemalla 30 km. Minua suoraan sanottuna pelotti lähteä maastopyöräilemään, koska en luottanut omiin taitoihini enkä ole juurikaan käynyt maastopyörätapahtumissa.

Kivaa kruisailupolkua

Päädyin alun hiekkatiepätkällä ehkä hieman liian eteen, ja jouduin päästämään polulle päästyäni nopeampia ja taitavampia ohitseni. Se sujui kyllä ihan näppärästi aina kaatumisen jälkimainingeissa. Kun olin pyllähdellyt tarpeeksi monta kertaa, alkoi sisu mennä kaulaan, enkä enää tohtinut edes yrittää vaikeammissa kohdissa. Onneksi taluttelumoodin alettua, kiireisemmät olivat päässeet jo ohi. Pyöräily oli kaikesta huolimatta ihan kivaa, ja välillä reitillä oli kivoja kruisailupätkiä, missä minäkin pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta luonnon helmassa. Ja olihan se tavallaan ihan lystikästä päästä laukomaan klassikkovitsejä kuten "Sattuiko?" " Joo, itsetuntoon!"

Tässä tapahtui juuri ohitus

Keksin jossain vaiheessa lenkkiä tavoitteekseni, ettei kahden kierroksen kärki saisi minua kiinni. Turha toivo! Kaiken kaikkiaan neljä nopeita 60 km pyöräilijää painelivat ohitseni ennen maalia. Kuuluttaja meinasi erehtyä kuuluttamaan minut pitkän pyöräilyn viidenneksi, mutta huomasi sentään itse virheensä. Tilanne saattoi nolottaa minua hieman enemmän kuin häntä, mutta ketään tuttua oli tuskin kuulemassa.

Vaikeampaa kivikkoa, missä piti välillä talutella

Pääsin pyöräilystä maaliin viitisen minuuttia polkujuoksun startin jälkeen. Sain siis vaihdella kamani ja lähteä juoksuun ihan omassa rauhassani. Kello pysähtyi vaihdon ajaksi, mutta minä en kuitenkaan jäänyt hieromaan vaihtoon kovinkaan pitkäksi aikaa - triathlonia vartenhan olin treenaamaan tullut. Minua ennen starttasi kaksi nuorta miestä, jotka olivat ilmeisesti viettäneet vaihdossa vähän enemmän aikaa. Vaikka ohitin heidät juoksuosuudella (he kävelivät paljon), voittivat he minut loppuajassa pyöräiltyään minua huomattavasti paremmin.

Harjun reunalla

Minä olin ihan tyytyväinen itseeni, että sain lönkyteltyä koko kympin, enkä antautunut kävelemään. Välillä kyllä teki mieli. En tiennyt yhtään, paljonko meitä naisia oli yhdistelmäkisassa, ja oletin olevani jokseenkin viimeinen. Yllätyksekseni kuitenkin seitsämän osallistujan joukossa oli kaksi vielä minuakin hitaampaa naista. En siis hävinnyt kuten Supersuunnistaja, joka oli 30+30-sarjan kolmas eli vika. Hän tosin hävisi ihan vaan pyöräilyllä: juoksussa hän oli sarjansa nopein ja olisi pelkässä polkujuoksukisassakin ollut toinen - vaikka alla oli pitkä pyöräily. Tuloksia voi katsella ja spekutella sydämensä kylyydestä tuolla. Onneksi minun tulokseni olivat niin omaa luokkaansa, ettei jossiteltavaa juuri ole. Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti Imatraa - motivaatiota ja treenattavaa luulisi löytyvän. Toivottavasti kadonneen pyöräilyitsevarmuuden voi löytää myös Espoon keskuspuistosta, vaikka se taisikin jäädä Rajamäen metsiin.

Minäkin sain pari selkää kiinni