Luminen vappuroga

Palataas ajassa taaksepäin ja vappuaatonaaton Salpaus-Rogaan. Olen käynyt Salpaus-Rogassa parina viime vuonna pyörällä - yksin ja kaksin, mutta tänä vuonna lähdimme Supersuunnistajan kanssa vaihteeksi matkaan jalan. Minä ehdottelin ensin 12 h sarjaa, mutta päädyimme kuitenkin ilmoittautumaan kuuden tunnin kisaan.

Valmiina lähtöön. Toiset innokkaampina kuin toiset ;)

Piirsimme Ääsääsin kanssa 37 km reitin. En olekaan aikoihin mitannut reittiä niin tarkasti kuin tällä kertaa. Mittauskertoja taisi tulla yhteensä kolme ja kaikki vielä eri tekniikoilla.Supersuunnistaja on hankkinut meille erilaisia gadgeteja, joilla voi mitata reittiä kartalla. Niiden lisäksi minulla on ihan perinteinen metrin naru puolivälisolmuineen. Ja hyvinpä mittasinkin: rannetietokone pysähtyi maalissa 37,15 kilometriin.

Rastejakin löytyi, jippikaijei!

Suunnitelma pitikin oikein mainiosti. Emme pummailleet (koska Supersuunnistaja suunnisti), ja ehdimme hakea yhtä lukuunottamatta kaikki suunnittelemamme rastit - myös kaksi "haetaan, jos ollaan ajoissa risteyksessä" -rastia. Yksi suunniteltu kutosen rasti jäi leimaamatta, koska meidän ei tehnyt mieli uida. Kävimme kyllä katselemassa kyseistä rastia lätäkön toiselta reunalta. Sillä keikalla hukkaantui parikymmentä minuttia. Jälkikäteen harmitti hieman, että kyseinen rasti tuli ylipäätään lisättyä suunnitelmaan. Olisi pitänyt arvata, että kahden järven välissä suon vieressä on tähän aikaan vuodesta aika märkää.

Tämä on untirastin kuivempi kohta. Kuvan herrat kahlasivat seuraavalle
mättäälle katsomaan, että rastille pitäisi tosissaan uida.

Kuten tänä keväänä on ollut tapana, oli kisalauantaillekin luvattu lumisadetta. Tarkkailimme säätiedoituksia silmä kovana pitkin viikkoa ja koetimme pähkäillä, mitä hittoa laittaisimme päällemme. Lopulta varusteita oli varsin sopivasti, ja lumisadekin alkoi kunnolla vasta, kun olimme jo parin kilsan päässä maalista. Kylmä sää oli kuitenkin pääsyy siihen, ettemme hakeneet uintirastia. Kyseinen rasti oli reitillämme jo ennen puoliväliä, eikä meitä huvittanut rogata alle kymmenessä asteessa märillä vaatteilla. Lumisateesta ei valitettavasti ole kuvia, koska kameran akku kului kylmässä nopeasti loppuun.

Tässä on hetki, kun vetonaru ei ole käytössä ja näytämme yhtä hyväkuntoisilta.

Vetonaru oli taas ahkerassa käytössä, ja päätinkin jossain vaiheessa retkeä, että upgreidaamme itse tekemäni viritelmän koirajuoksuun tarkoitetuilla vetonarulla ja vyöllä. Onko sillä nyt niin isoa merkitystä, juokseeko edessä ajokoira vai Supersuunnistaja?

Tuosta tultiin ylös. Pakko oli, kun selän takana on rasti.

Keräsimme kaikenkaikkiaan 84 pistettä, millä heltisi 16. sija. Koska rogaan kuuluu oleellisesti spekuttelu ja hurja jälkipeli, niin voisin todeta näin lopuksi, että olisimme voineet olla top kympissä, jos emme olisi käyneet tarkistamassa uintirastin märkyysastetta. Silloin olisimme ehtineet hakea ainakin nyt uupumaan jääneen kakkosen ja luultavasti myös pari maalin lähellä ollutta kolmosta.

Tiukkoja piste-eroja voi itse kukin käydä ihmettelemässä tuloksista.