Kevään kaksi seuraavaa lähtöä

Toukokuu on yleensä aina touhukas urheilun saralla, ja tälle viikolle sattui jopa kaksi starttia numerolapun kanssa. En tosin ottanut kumpaakaan kisaa kovin tosissani, vaan lähdin tekemään tavoilleni uskollisena kovaa treeniä.

Lähtö ja maali sijaitsivat Kauniaisten urheilukentällä. Tässä startataan.

Ensimmäinen kisa oli juoksua. Olimme Supersuunnistajan kanssa jo toistamiseen Kauniaisissa Kurrenkierroksella. Ääsääs julistikin Kurrerundanin jo meidän perheen perinteeksi: hän juoksee kympin ja minä kipitän vitosen.

Reitti kiertää Gallträsk-järven ja on oikeastaan ihan nätti. Se on kuulemma
myös "niin tasainen, kun Kauniaisissa voi olla". Eli ei kauhean...

Meillä on nykyään kerran viikossa puhutaan ruotsia -päivä, koska minä koetan oppia sitä paremmin. Supersuunnistajahan on suomenruotsalainen (olen kai maininnut asiaa aikaisemmin?). Koetin kuiskia Kauniaisten kentällä mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan natiivipuhuja kuulisi ja kuolisi nauruun. Vähän uskalsin kannustaa toisella kotimaisella, kun lapset juoksivat kilsan kisaa. Maalissa Supersuunnistajaa piti valitettavasti kirittää suomeksi, koska minulla ei ollut (eikä ole vieläkään) mitään hajua, mitä "Tuuleta!!!!" on på svenska.

Onko juoksuselfie juoksie?

Olisi ollut aika pöhköä ottaa kisa kamalan tosissaan, koska kävin ennen sitä työnantajani tarjoamalla painonnostotunnilla. Pienet työnnöt ja pistoolikyykyt eivät suoranaisesti paranna juoksuvirettä - varsinkaan kun treenien välissä oli tunti, missä ehtii sopivasti jäähtyä ja jumahtaa. Mutta sekin taitaa olla jo perinne, ettei meistä kumpikaan ole Kurrenkierroksella varsinaisesti iskussa. Viime vuonna valittelimme alkuverkan jälkeen molemmat, kuinka lähes kaikkialle sattui ja juoksu kiinnosti kuin kilo kiviä. Tällä kertaa tilanne oli sentään vähän parempi.

Nyt ei oo enää pitkä matka!

Aika oli pari minuuttia huonompi kuin viime vuonna, mutta sillä irtosi viides sija naisten yleisessä sarjassa. Ensi vuonna on ihan pakko osallistua, koska vaihdan sarjaa nelikymppisiin täteihin. Siellä olisin pärjännyt ajallani ihan podiumille asti. Olin myös varsin tyytyväinen loppukiriini, koska sain pidettyä yhden kilpasiskon takanani. Supersuunnistajalle kävi vähän huonommin, ja hän hävisi oman loppusuorataistonsa.

Supersuunnistajan karmaiseva tappio maalisuoralla

Kiinnostuneet voivat stalkkailla tuloksia täältä.

Työnantajani tukee työntekijöidensä urheiluharrastuksia varsin ihanaisesti, ja tänään oli vuorossa firman fillaristien kevätretki eli Giro d'Espoo. Lähdimme polkemaan viime vuoden tapaan vauhtiryhmien väliin omalla pikkuporukalla. On kivempaa ajaa pienessä ryhmässä, koska siten ajo on yleensä siistimpää.

Suurin osa tiimistä ennen lähtöä

Alussa kokeilimme perinteistä telaketjua. Koska kaikki (lue: lähes kukaan) eivät ole kokeneita vetäjiä, meni ajaminen aika jojoiluksi. Muutimme systeemiä lennosta siten, että kokenein kettumme masters-pyöräilijä S pysyi keulilla ja piti isällisesti rotia muiden vaihtaessa keulapaikkaa sopivin väliajoin.

Tämän vuoden pyllykuvia, osa 1

Yksi pieni haaveri kävi, kun kollegamme J sekoili hieman pissahädän riivatessa ja pyllähti kesken pienen ylämäen. Onneksi hän sai lähinnä asfaltti-ihottumaa, ja pystyi jatkamaan polkemista. 28 km/h -vauhtiryhmä sai meidät kiinni, kun tarkastelimme vaurioita, ja taukomme Veikkolassa oli siksi todella nopea: halusimme startata ennen vauhtiryhmää, jottemme joutuisi jumiin sen perään. Kaikki halukkaat ehtivät kuitenkin täyttää pullonsa ja tyhjentää rakkonsa.

Pyllyt, osa 2 ja kauniin aurinkoista Kirkkonummea

Perinteisiin kuuluu, että Jorvin mäkeen asti ajetaan nätisti ryhmässä, ja sen jälkeen alkaa anarkia. Minulla oli reisistä jerkku aika vähissä, ja tipahdin mäessä firman pääjoukosta. Ajelimme ryhmämme toisen naisen, Tukkajumala P:n kanssa loppumatkan kahdestaan vuorotellen vetäen. Minä olin taktinen näätä, ja pistin P:n vetovuoroon viimeiselle kilometrille. Sain siten itse sopivasti lepoa ja saatoin kuitata ohi loppusuoralla ja julistaa itseni firman nopeimmaksi naiseksi. Kisa on kisa, vaikka se olisikin vain treenikisa. ;)

Jee, maalissa!

Tulokset ovat tuolla. Minä olin kuntosarjan 23. mikä on suorastaan naurettavaa. Luulin, että olisin paljon huonompi, mutta ei sitten.