Bodom Total

Heti alkuun pieni varoituksen sana, että tästä saattaa tulla aika pitkä teksti, kun ymppään kaikki loput Bodom-kokemukseni samaan postaukseen. Piti kirjoitella yhteislenkeistä jo aiemmin, mutten ehtinyt.

Aina on aikaa tuulettaa, vaikka olisi viemässä tiimiä podiumille

Ehdin yhteislenkeistä kolmelle neljästä: Night, 12 km ja 9 km. Eli juoksin siten kaikki lenkit kerran. Bodom Teamin lenkkihän on ihan sama kuin Nightin. Sanoisin, että oma valintani juosta Bodom Night oli kyllä oikea, koska se oli mielestäni lenkeistä myös kivoin. Bodomin ysi on (kai) tunnetusti eniten perseestä, koska siinä on hyvin paljon suota ja muutenkin vaikeita osioita. Nightin (ja Teamin) lenkille on kuitenkin valittu siitäkin parhaat palat, ja se on reittinä oikein onnistunut.

Seiskalla meiltä oli viisi juoksijaa, tässä heistä kaksi.

Inhoani ysiä kohtaan saattaa pahentaa se, että minulla oli ysin lenkki-iltana todella huono juoksujalka. Lähdin reteesti toiseksi hitaimpaan vauhtiryhmään, mutta tipuin siitä minulle aivan liian teknisessä maastossa. Juoksin jonkin aikaa hitaimman ryhmän mukana, mutta tipuin lopulta siitäkin. Meinasin sitten eksyä metsään noin kilometri ennen maalia. Tältä pohjalta olikin sitten hyvä lähteä juoksemaan Bodom Nightia, kun oli itsetunto lähes kohdallaan.

J:n tuuletustyylinäyte

Mutta minulla oli vielä paljon muuta puuhaa ennen kuin pääsin itse taas poluille. Olen jo pari kertaa ollut Nuuksio Classicilla järkkärinä. Se on ollut niin kivaa puuhaa, että tällä kertaa tungin mukaan Bodom Trailin järkkäriksi jo aikaisemmassa vaiheessa. Sain siten luonnollisesti myös enemmän nakkia: somettelin hieman ennen kisaa, olin kokoamassa kisakylää torstaina, perjantaina tiimikisan aikaan olin reitin varressa ohjaamassa ja lauantaina toimin ruuhka-apuna parkissa ja maalissa. Mutta päänakkini oli olla palkintovastaava. Minun piti koota kaikista yhteistyökumppaneilta saaduista tavaroista sopivat palkinnot kaikkiin sarjoihin. Homma oli kuin palapeli ja siten vallan hauskaa. Ilmottauduinkin jo palkintovastaavaksi myös Nuuksio Classicille. Supersuunnistaja juoksee siellä tämän vuoden uutuuden eli ultran. Mitäs muuta tekemistä minulla sitten olisikaan, kuin hengailla mukana järkkärinä?

T:n ja J:n taktiikkana oli peesata hyvä vauhti ja mennä loppusuoralla ohi?
J ainakin peukuttaa maisemia, joita T taitaa juuri katsella. :)

Bodom Teamiin kokosin töistä ison porukan. Lupasin lähteä itse juoksemaan, jos muuten ei saataisi tarpeeksi isoa porukkaa kasaan, mutta huoleni oli täysin turha. Meiltä lähti mukaan lähes 10 % henkilöstöstä eli 18 juoksijaa kympille ja 5 seiskalle. Kaksi kympin juoksijaa estyivät viime hetkillä. Mutta kaikki matkaan lähteneet pääsivät myös maaliin, ja pitivät ilmeisesti myös hauskaa matkan varrella. Kympin juoksijamme olivat lisäksi niin taitavia, että pääsivät pronssille. Hyvä HiQ!

Viikinki P ja toinen kollegani K hoitelivat meiltä kympin häntäpään tyylillä

Minä hengilin kisan aikaan tosiaan maastossa 10 km ja 7 km reittien risteyksessä ohjamassa juoksijoita oikeille poluille. Napsin samalla vähän valokuvia juoksijoista. Muutama juoksija yritti juosta pois reitiltä, mutta onnistuin estämään heidät ajoissa. Joku näistä muutaman metrin lisää juosseista sankareista taisi olla voittajaksi selvinneessä Avain Yhtiöiden joukkueessa, joten mitään kamalaa vahinkoa ei tainnut päästä käymään.

Palkintojenjaossa

Yksi sankari tosin juoksi Hynkälammen reitin kahdesti. Hän oli ilmeisesti kääntynyt juomapisteeltä väärin seiskan oikopolulle. Tullessaan uudelleen minun pisteelleni hän kysyi vaan, mihin menee kympin reitti. Ensireaktiona viitoin häntä oikeaan suuntaan. Koetin huudella perään, että miten sä sieltä tulit, mutta herra meni jo menojaan. Pahoitteluni. Olisi pitänyt kääntää sinut takaisin samaa reittiä, mutten tajunnut.

Kuva reitistä. Minä olin tuo punaisella ympyröity vihreä ukkeli. 

Illalla oli sitten vuorossa minun oma kisani. Tarkoitukseni oli lähteä höntsäämään, koska jalkani olivat aika väsyneet päivän kävelyistä. Mutta niinhän se aina menee, että kun meikämandoliini saa lapun rintaan, en osaa ottaa asiaa mitenkään lunkisti. Juoksuitsetuntoni ei ollut mitenkään kohdillaan viimeisimmän yhteislenkin jäljiltä, joten jättäydyin lähtöryhmässäni aika taakse. Tämä osottautui isoksi virheeksi, koska jäin pahasti jumiin vielä itseänikin hitaampien taakse. Selvisin vapaammille vesille vasta joskus 5 km jälkeen. No, kerrankin tuli lähdettyä niin hitaasti, että minulla oli vielä hyvin energiaa toiselle puolikkaalle.

Ainoa onnistuneehko itse ottamani kuva koko yöjuoksusta.

Koetinkin juosta varsinkin juomapisteen jälkeen niin kovaa kuin vain osasin. Tämä kostautui viimeisellä kilometrilla, kun jo viime kesänä kiusannut vasen nilkkani pyörähti taas kerran. Hassuinta on, että kyseinen nilkka menee aina vain polkujuostessa eikä ikinä esimerkiksi suunnistaessa. Onneksi matkaa oli enää alle kilsa, josta metsäpolkua oli vain ehkä parisataa metriä. Nilkka ei mennyt pahasti, josten pystyin juoksemaan sillä loppuun muutaman aristavan askeleen jälkeen. Tosin pelkäsin koko ajan, että se menisi uudelleen ja kyllähän nilkkaan sattui epätasaisella alustalla tämän tästä. Mutta kun vihdoin pääsin hiekkatielle, oli nilkka ihan juostava. Vedinkin varmaan elämäni reippaimmat loppukirit, kun voimia oli jäljellä ihan liikaa alun himmailun ja lopun varomisen takia. Kuittasinkin loppusuoralla pari kanssakisaajaa. Mutta ei se kamalasti lohduttanut. Huono taktiikka ja epäonni nilkan kanssa harmittavat vietävästi.

Maalituuletus: minä aina toitotan Supersuunnistajalle, että
pitää muistaa tuulettaa, niin näytin nyt taas mallia.

Lauantai alkoi aikaisin, kun suuntasin viiden tunnin yöunien jälkeen taas pääkallopaikalle. Viimeistelin palkinnot ja toimin ruuhka-apuna parkkiksella ja maalissa vedenjakelussa. Supersuunnistaja osallistui tuplaan eli juoksi sekä Nightin kympin että lauantain puolimaran. Hän halusi välttämättä tulla lauantaina paikalle pyörällä, vaikka minä tarjosin hänelle myös autoa. Tämä kostautui toisella kierroksella, kun Ääsääs sippasi ihan täysin: 12 km meni noin tuntiin ja ysiin kului aikaa noin 65 minuuttia. Mutta maaliin hänkin pääsi ja oli hienosti tuplan kuudes. Minä vähän marmatin Ääsääsille illalla kotona, että pitäisi sitä nyt tajuta ottaa mukaan enemmän energiaa ja juoma-astia, kun alla on kympin juoksu, liian lyhyet yöunet ja vielä pyöräily Tapiolasta Kunnarlaan. Supersuunnistaja ajeli vielä paikalle mäkisiä ulkoilureittejä eikä suorinta tietä "koska siellä oli niin paljon autoja". Eivät menneet siis ihan vihkoon nää meidän kisat ainakaan taktisesti.

Kuuma ryhmä starttaa 12 ja 21 kilometrille

Supersuunnistaja polki itsekseen kotiin (oli kuulemma aika rankkaa - kas kummaa), ja minä jäin huoltamaan loput kilpailijat maaliin ja panemaan pillit pussiin. Kun viimeinen juoksija saapui maaliin, melkein toivoin itse olevani hänen juoksutossuissaan. Niin hienon saattueen ja vastaanoton hän sai, kun meitä järkkäreitä oli iso liuta maalissa kannustamassa ja hurraamassa. Mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. :)