Korttelirasteilla

Ärsyttää. Piti mennä tänään tekemään kahden tunnin pyörä-juoksu-yhdistelmätreeni, mutta olen taas flunssassa. Juuri, kun jalka alkaisi olla ok, niin pitää sitten keuhkojen alkaa huutaa hoosiannaa. Tää on vaan niin väärin! Vielä pari vuotta sitten mun vastustuskykyni oli tosi kova, ja mun valkosoluni nauroivat kaiken maailman pöpöille. Mutta ei enää. Itse väitän, että mulla oli silloin puhtaampi ruokavalio (eli söin siis vähemmän lihaa ja leipää), mutta mitään tieteellistä todistetta mulla ei tälle ole. Toinen mahdollinen syy voi olla, että treenaan nykyään kovempaa, ja kehoni  kokee siis enemmän stressiä. Tosin nyt mulla on takana taas joka syksyinen telakkatauko, joten kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla aika palautuneessa tilassa.

No, ei auta surkutella. Jos en voi liikkua, niin voin ainakin muistella vanhoja liikuntoja. Ennen koko vuoden muistelua palaan kuitenkin ensin vain viime viikonloppuun ja korttelirasteille. Minä, Supersuunnistaja ja Vuorikiipeilijä M menimme Pitäjänmäen korttelirasteille. Pitskussa mulla on aina pieni "kotikenttäetu", koska olen elänyt elämäni kuusi ensimmäistä vuotta Pitäjänmäessä. Tosin yleensä kotikenttäetu tuppaa osumaan omaan nilkkaan, kun maailma (ja Helsinki siinä sivussa) muuttuu. Liian tutussa maisemassa tulee myös hutiloitua suunnistuksen kanssa. Mutta kyllä se myös helpottaa, kun karttaa katsomalla suunnilleen muistaa, millaista paikkaa pitäisi etsiä. Viime sunnuntaina liikuttiin kyllä aika paljon Valimossa, mikä ei ollut 80-luvulla meikäläisen vaikutuspiiriä vaan Dingon! (Dingon levyt on nauhoitettu Takomon levytysstudiolla, joka ainakin ennen sijaitsi juuri Valimosa.) No, on valimokin minulle aika tuttua seutua harrastuksista ja aikaisemmilta korttelirasteilta. Turha selitellä. :)

Vuorikiipeilijä M:n reittivalinta korostettuna. Minun reittini on kuvassa
harmaalla. ja kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Vuorossa oli sprinttikartta. Supersuunnistaja juoksi pisimmän reitin eli 9 km ja minä ja Vuorikiipeilijä M kipitimme kutosen. Minulla oli alla kaverin polttarit ja treenitauko ja Vuorikiipeiijä oli juossut edellisenä päivänä puolimaratonin pituisen lenkin. Lähtöasetelma oli siis mitä tasaisin pieneen leikkimieliseen kisaan.

Ensimmäiselle rastille juoksimme M:n kanssa rintarinnan Supersuunnistajan peesissä, mutta tokalle rastille mentäessä ensin karkasi Ääsääs ja sitten Vuorikiipeilijä M:kin pääsi minulta karkuun. Totesin, että juoksussa en selkeästi tänään pärjää, joten pitää koettaa tehdä paremmat reittivalinnat.

Erilaisia reittivalintoja meille tulikin. Heti kolmoselta valitsimme eri sillan. Minun reittivalintani näyttäisi nyt jälkikäteen olleen sittenkin pidempi, vaikka mietinkin sitä kolmoselle juostessani huolellisesti. Aika ketku tuo ratamestari, kun oli tehnyt monta tosi hankalaa valinnan paikkaa. Taisin hävitä matkassa Vuorikiipeilijä M:lle joitain satoja metrejä - jotka ovat tosin saattaneet kertyä meikäläisen seiska- ja kasirastien pummienkin aikana. Lisäksi M on tajunnut tehdä sen, minkä minä tajusin vasta liian myöhään, ja juoksi ysiltä kympille urheilukentän kautta tien sijaan. Minä taasen olen tainnut vlita suoremman reitin ainakin kutoselle.

Minun reittivalintani korostettuna. Vuorikiipeilijä M:n reitti on
kuvassa mustalla, ja kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Kannattaa muuten aina suunnistuksen jälkeen piirtää oma reitti kartalle tai vaihtoehtoisesti ladata gpx-tiedosto johonkin rastipalveluun (rastit.fi, reittihärveli, mitä näitä nyt on) ja tutkia omia valintoja. Silloin oppii aika paljon suunnistuksesta. Tämä ei ole minun keksimäni idea, vaan vinkki, jonka sain viime keväänä suunnistuskurssilta.

Tässä on vielä linkki rastit.fi-palveluun, missä meidän molempien ja parin tuntemattoman tyypin suoritus on ladattuna. Sieltä reittejä voi katsella animaationakin.