Hei hei, mitä kuuluu?

Mitäs tässä. Taas olen saanut viikon urheilla, mikä on tietty kivaa. Blogin päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, kun telakan aikana ei ollut mitään kerrottavaa. Ja nyt viime aikoina on ollut kauheasti puuhaa.

Yksi hauska kuuluminen on, että olen saanut tämän talouden kynäniskan eli Supersuunnistajan salille. Kun minulla oli kevään kisadietti, uhkasi Ääsääs, että hän painaa vähemmän kuin minä. Ja jos ei paina, tulee hän salille kerran per 100 g. Eroa oli lopussa 1,6 kg, joten nyt Supersuunnistajasta tulee sikaniska, kun hänellä on 16 kerran punttikuuri. Minusta on hauskaa käydä yhdessä salilla, ja kuulemma hänestäkin punttaus on vähemmän mälsää minun seurassani. Win-win.

Minä ja Unski poseerasimme tässä taannoin uutta FB-profiilikuvaani varten.
Tämä kuva ei voittanut, koska Unskin korvista näkee, mitä mieltä hän on
suukoista ja kamerasta.

Nilkka on terveempi kuin joskus kuukausi sitten, mutta ei se ihan samalta tunnu kuin tuo terve nilkka. Sain urheilukiellon alkaessa lääkäriltä myös lähetteen magneettikuvaan. Jos koipi ei parantuisi kuukaudessa, pitäisi minun mennä magneettiin ja sitten takaisin lekurille. En ole vielä oikeasti juossut, mutta testaan koipea sunnuntaina suunnistuksessa. Jos jalkaan sattuu, varaan ajan magneettiin. Pyöräilystä ja juoksusta se ei ole tullut varsinaisesti kipeäksi, mutta suoritusten aikana on välillä vihlonut.

Jos Supersuunnistaja viettää massakautta bodaamalla, niin meikäläinen bulkkaa kuin viimeistä päivää. Perinteinen herkkulakko elokuun alusta joulukuun alkuun loppui pari viikkoa sitten, ja olen vihdoin päässyt maistelemaan uutuuksia kuten Pätkis-jäätelöä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun herkut eivät ole enää maistuneet ihan rajattomasti, vaan varsinkin suklaa on alkanut tökkiä. Mutta johan sitä on tässä vedettykin.

Koetan duunailla lähipäivinä jonkinlaisen 2015 yhteenvedon. Mutta en ole vielä ihan varma, että koska ehdin. Tässä joulun alla on kaikenlaisia iltamenoja. Mutta tulinpahan nyt tällaisen pienen päivityksen rustaamaan.