Kyllä maalla on mukava pyöräillä!

Meillä oli lomalla fillarit mukana, ja kävimmekin jonkin verran pyöräilemässä sekä mökillä että Pohjanmaalla. Oli tosi kivaa saada uusia lenkkejä ja vaihtelua maisemaan, mutta kivointa oli se, että lenkille pääsi lähes suoraan etutovelta. Sekä mökillä että Pohjanmaalla on alussa pieni pätkä hiekkatietä, mutta mulla on treenikiekoissa pistosuojatut gummit, joten hiekkatielläkin voi ihan hyvin polkea vähän matkaa. Espoossa on toki tarjolla pikitietä alusta alkaen, mutta niin on myös liikennevaloja ja eteen hyppiviä jalankulkijoita. Siksi tykkään yleensä kotona ollessa autoilla kauemmas ja lähteä polkemaan vasta jossain niin jonkassa, missä ei liikennevaloja enää ole.

Palkintojäätelöllä Padasjoen venesatamassa

Maalla tiet olivat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa, ja enemmän liikennöidyillä teillä (kuten vaikka nelostiellä) oli pientareella tarpeeksi tilaa, että ei tarvinnut ihan rekkojen kyljessä polkea. Toki pienemmillä teillä oli kivempaa pyöräillä kuin valtaväylillä. Nelostielläkin tuli poljettua vain pieni siirtymä risteyksestä toiseen.

Pyörälenkissä tärkeintä on hyvät eväät.
Tässä taukoilemme Kauhajoella Valkoisessa Puussa,
joka oli mukana Jimin Suomen Paras Leipomo
-kisassa. Oli hyvää!

Padasjoella oli mäkiäkin kivasti, joten tuli saatua vähän lajinomaista voimaharjoitteluakin. Pohjanmaalla niitä oli yllättäen vähemmän, mutta kyllä muutama sentään osui matkalle kun poljin pk-lenkkejä. Pohjanmaalla oli toisaalta tosi hyvä polkea tempoa, koska ainoa hidastava tekijä oli vastatuuli tieprofiilin ollessa tasainen kuin pannukakku. Suhasin tempossa 15 km tienpätkää eestaas ja oli aika hauskaa tutkailla, paljonko tuulen suunta vaikutti nopeuksiini.

Maalaistunnelmaa matkan varrelta. Siitä lähtee muuten
melkoinen rapina, kun lammaslauma laiduntaa.
En ole ollut ennen tietoinen tästä "yllättävästä" äänimaailmasta.

Maaseudun tarjoamat pyöräilymahdollisuudet saivat minut jopa ehdottamaan Supersuunnistajalle, että pitäisikö meidän muuttaa Kirkkonummelle tai Sipooseen: minä pääsisin helposti maantielenkeille ja Ääsääs saisi puhua äidinkieltään. No, en minä nyt ehkä (vielä) ihan vakavissani ollut, mutta olen kyllä sitä mieltä, että joko asutaan tosi keskeisellä paikalla hyvien palveluiden ja metron välittömässä läheisyydessä tai sitten koti saa olla ihan metässä hyvien ulkoilumaastojen tuntumassa. Joku Suurpellon kaltainen lähiö on kuin hybridipyörä: siinä missä hybridi yhdistää maantiepyörän ja maasturin huonot puolet, on Suurpelto palveluton, mutta tiheästi asutettu peräkylä. Sori, suurpeltolaiset. Se on vaan nyt uusin esimerkki keskelle ei mitään rakennetusta asuinalueesta. :)

Yhden lenkin maali eli Fagerön ranta. Oli niin kuuma ja kiire
mereen, että unohdin riisua pyöräilyhousut ennen pulahdusta. :)

Pyöräilystä pinkkeihin kumeihin: Elina Jouhki kirjoittelee meille tiimiläisille aina välillä kuulumisiaan, ja taas tänään aamulla oli maili odottamassa. Elina pääsi heinäkuun alussa hoitoon kokeelliselle klinikalle Texasiin. Nyt hän on palannut jo kotiin. Klinikalla löytyi hänelle lääkeyhdistelmä, joka ei olekaan clinical trial, vaan lääkkeitä saa Suomestakin. Nyt hän on pääsemässä takaisin Meilahteen hoidettavaksi (hänet oli Meilahdessa siis laitettu jo saattohoitoon), mikä on ihan huippua! Jotta muiden ei tarvitsisi lähteä Jenkkeihin asti hoidettavaksi, on ensiarvoisen tärkeää tukea myös suomalaista syöpätutkimusta. Siksi kannattaa osallistua Team Elina Jouhkin keräykseen! Rahaa on kerätty nyt jo melkein 18 k€!

Jeesuskin selkeesti polkee pinkeillä kumeilla,
koska Ylimarkussa on ylisöpö pinkero kirkko!

Seuraavan kerran Team Elina Jouhki tempaisee Tour de Helsingissä, ja tällä kertaa minäkin pääsen mukaan. Harmittavasti olin jo maakunnissa, kun tiimi saatteli hollantilaiset isät maaliin omaassa tempauksessaan, eikä Giro d'Espookaan sopinut ohjelmaani. Team Elina Jouhkin perustamisesta ja muista tempauksista voi lukea enemmän perustaja Baba Lybeckin blogista.