sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Päiväni murmelina

Olipas kerrankin oikein teemaohjelmaa Groundhog daylle - sen verran toisintoa oli ilmassa, kun osallistuin Vierumäellä 24 tunnin hiihtoon. Pääsin kiertämään samaa 4,7 km latua sieluni kyllyydestä.

Minä tulossa vaihtoon

Tammikuun puolivälissä masters-uintiseurani Cetuksen sähköpostilistalla huhuiltiin täydennystä 8 hengen hiihtojoukkueeseen. Olin ihastunut jo viime vuonna joukkueen nimeen "Cetuskin hiihtää". Tämän lisäksi olin muutenkin unelmoinut osallistuvani joskus kyseiseen kisaan, joten en voinut ohittaa tilaisuutta. Nopeimpana yhteydenottajana minä pääsin mukaan tiimiin.

8 hengen joukkueella kisa ei ole mitenkään rankka, vaan oman vuoron jälkeen tulee ihan kivasti lepoa. Kisa alkoi klo 18 perjantai-iltana, ja me hiihdimme ensin 2 kertaa koko joukkueen läpi. Tämän jälkeen alkoivat "yövuorot", joissa jakona oli 3, 3 ja 2 henkeä ja saman verran tunteja. Loput saivat nukkua. Minä olin ensimmäisessä yövuorossa, ja me päätimme jatkaa tuttua tyyliä hiihtäen kukin vuorollamme aina yhden kierroksen. Tämä oli kiva rytmi, koska silloin saattoi aina hiihtää "täysiä", koska kiekan jälkeen pääsi huilaamaan edes hetkeksi. Viimeinen yöntaukoni oli vain noin 20 minuuttia, mutta sekin riitti ihan hyvin vessassakäyntiin ja pieneen evästelyyn. Lisäksi se oli ainoa tauko, jonka aikana minulle ei ehtinyt tulla kylmä.

Lepotauko

Meidän yövuoromme loppui kolmelta, minkä jälkeen pääsimme nukkumaan. Majoitus oli lattiamajoitus Vierumäen urheiluhallin juoksuradalla ja neukkareissa, ja minulle tuli siitä aika nostalginen olo: lapsena on tullut vietettyä aika monta yötä luokkahuoneiden lattialla erilaisissa koristurnauksissa. Kävin ennen nukkumaan menoa myös suihkussa, koska pelkäsin, etten saisi unta, jos minulla olisi hien kuivuttua vilu.

Minun seuraava hiihtovuoroni oli vasta yhdeksältä, mutta heräsin jo ennen kahdeksaa. Aivot olisivat ehkä tarvinneet hieman enemmän unta, koska olin ensin menossa ulos melkein puoli tuntia liian aikaisin, minkä jälkeen hukkasin sukseni telineeseen. Onneksi hiihtimet kuitenkin tuli paikannettua ajoissa, ja ehdin ladulle ennen edellisen viestinviejän saapumista vaihtoalueelle.

Iloinen hiihtelijä

Aamun ensimmäinen kierros oli koko kisan nihkein, koska kankean ruumiin lisäksi lumisade haittasi luistoa. Muuten hiihto oli oikein kivaa kisan loppuun asti. Ladun oppi todella hyvin ulkoa. Tiesin aina tasan tarkkaan, missä kohdassa Garmin piippaisi kilometrin merkiksi, ja osasin odottaa jokaista mäkeä ja mutkaa. Toinen ja kolmas kilometri olivat ehdottomasti tylsimmät, koska ne olivat lähinnä pitkää suoraa golfkentän laidalla. Lisäksi "takasuoralla" oli aina vastatuuli. Kivoin osuus oli neljäs kilometri, koska siinä reitti kävi vähän kumpuilevammaksi.

Jee! Tää on niin hauskaa!

Minä hiihdin kisassa pertsaa, koska olen vaparini kanssa vielä tukevasti harjoitteluvaiheessa. Vähän harmitti, etten ottanut myös vapaan kamoja mukaan, koska tasainen kisalatu olisi ollut oikein sopiva vaparin treenailuun. Kilpailuhenkisenä päädyin kuitenkin pertsaan, koska etenen sillä tyylillä nopeammin. Kierrokseni olivat ihastuttavan tasavauhtisia aamun vähiten luistavaa kierrosta lukuunottamatta:

  • klo 18:46: 24:47
  • klo 21:42: 24:23
  • klo 0:38: 24:39
  • klo 1:52: 25:52
  • klo 2:37: 24:59
  • klo 8:58: 27:59
  • klo 12:00: 26:00 (tämä on mun lemppari - on niin kauniita tasalukuja)
  • klo 14:54: 24:04 (tämä jäi harmittamaan - koetin niin kovasti koko kisan ajan päästä alle 24 minuutin)

Viimeisiä vaihtoja viedään!

Kilsoja kahdeksasta kierroksesta kertyi 37,6 km eli ei mitenkään kamalasti. Meidän viimeinen täsysi kierroksemme päättyi kahta minuuttia vaille viisi, minkä jälkeen meidän kolme kovinta hiihtäjäämme kävivät heittämässä vielä yhdet kiekat. Koska vain kokonaiset kierrokset laskettiin, oli meidän joukkueemme valmis klo 17:50. Kilometreja koko joukkueelle tuli 316,8 km , mikä oikeutti 8 hengen sarjassa sijaan 13/17. Minä taisin olla joukkueestamme ainoa, jota sijoitus kiinnosti. Onneksi minulla riitti kilpailuviettiä koko joukkueen tarpeisiin.

Tuloksia voi ihastella tuolla. Jos katselette meidän joukkueemme kierrosaikoja, niin älkää ihmetelkö minun aamuista vajaan 19 minuutin aikaani. Joukkuekaveri kävi unenpöpperöissään ulkoiluttamassa minun chippiäni.

24 tunnin hiihdon ehdottomasti paras untijoukkue!

24 tunnin hiihto oli just niin kiva tapahtuma kuin epäilinkin. Minun on ihan pakko päästä mukaan ensi vuonnakin. Ja ennen sitä minun on ihan pakko opetella hiihtämään vapaata, koska vapaalla mennään lujempaa - ja kaikki tiellä olevat turret olivat pertsaladulla. Ihan varmasti olisin alittanut 24 minuuttia, jos ei olisi tarvinnut ohittaa lomahiihtäjiä.

Kuvat ovat kaikki uintivalkkuni Johannan ottamia - olivat vaan niin paljon parempia kuin omat otokseni (joista parhaat ovat jo instassa).

2 kommenttia: