Hei hei ja voi morjens!

Olen ilmoittautunut sunnuntaille suunnistuskisaan, mutta vähän huonolta näyttää osallistumisen suhteen. Olen nimittäin maailmanluokan lentsussa. Lähdin tänään töistä ennen lounasta kotiin suorittamaan ihmeparannusta, mutta en pidättelisi hengitystä sunnuntain startin suhteen. Ihan pepusta tämä tällainen. Minun flunssani ovat vielä yleensä sellaisia semiflunssia, joissa olo on ihan paska, muttei kuitenkaan niin paska, että olisi selkeästi vuoteen omana. Sellaisen kanssa ei tajua ottaa tarpeeksi iisisti, että parantuisi nopsaan. Urheilematta olen sentään tällä kertaa osannut olla, mutta muuten olen puuhastellut ehkä vähän liikaa.

Kuvituskuvana tarjoillaan tällä kertaa kissa pyöräilykenkälaatikossa

Totesin viikolla, etten ole kirjannut mitään Heiaheiaan heinäkuun puolivälin jälkeen. Vielä jokin aika sitten uskottelin itselleni kirjaavani kaikki puuttuvat liikunnat sinne, kunhan ehdin istua koneelle mutta nyt päätin luovuttaa. Heiaheian käytettävyys ei ole ollut ikinä minun mieleeni. Sen rapsoista ei saa irti juttuja yhtään sillä tarkkuudella, mitä minä haluaisin eikä juttujen kirjaaminen ole tarpeeksi suoraviivaista. Heiaheian paras puoli on sen todella monipuolinen lajivalikoima (missä esim. Garmin Connect häviää selvästi - se ei tunne edes suunnistusta), mutta sillä ei nyt näköjään päästä podiumille asti. Jos Heiaheian voisi synkata Garmin Connectista automaattisesti kuten esimerkiksi Stravan voi, niin saattaisin pysyäkin Heiaheiassa. Mutta käsin en jaksa sitä täyttää.

Eli jatkossa mennään vain Garmin Connectilla ja Stravalla. Tämä tarkoittaa, että en enää kirjaa venyttelyjä ja kehonhuoltoja minnekään. Kaiken muun kello nauhoittelee, mutta venyttelyjä en nauhoita (kun ei Garmin edes tunne sellaista juttua kuin kehonhuolto). Menetys ei ole järin suuri, koska en rehellisyyden nimissä katsele ihan kamalasti peräpeiliin, ellei minulla ole käynnissä jotain viimevuotisen "venyttelykisan" kaltaista tavoitetta.

Joten heipä hei, Heiaheia!