sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Triathlon blues jatkuu

Kuvituksena hieman tuunattuja Marski Challengen kuvia paari-questilta. Kuvaaja on Alma.

Mietin keväällä, että menen ehkä loppukesästä johonkin perusmatkan tai puolimatkan kisaan, jos sattuu kiinnostamaan. No, ei satu. Tai tavallaan olisi tosi kivaa kisata. Tiedän vaan olevani niin huonossa kunnossa, että minulle tulisi kisassa paha mieli. Triathlonissa kun ei juurikaan voi tapahtua minkäänlaisia pummeja kuten vaikkapa multisportissa, joten kisajärjestys määräytyy ihan vaan sen kunnon mukaan. Enkä minä tykkää olla huono - ainakaan virallisesti (eli tuloslistalla).



Oli kyllä aika haikeaa lueskella Arjan ja Jaanaban kisarapsoja Challenge Poznanista. Eli kyllä mua jokin sinne triathlonin pariin vielä vetää. Pitäisi vaan saada ehjä treenikausi alle, niin viitsisi mennä kisoihinkin. Mua ei oikeastaan huvita enää mennä tekemään uutta yli kuuden tunnin aikaa puolimatkalle. Pitäisi päästä jo alle. Niin hyvin on viime kesän Jortsu jo kultautunut muistoissa, että mietin välillä puolivakavissani täysmatkaakin. LOL.

Nyt sentään on taas kiva pyöräilläkin: myin nimittäin väärän kokoisen Ridleyni ja ostin sopivamman Feltin. Ihanaa yltää taas helposti jarrukahvoille! Pitäisi keksiä uudelle tulokkaalle vielä nimi.



Treenini eivät tällä hetkellä ole mitenkään suunnitelmallisia. Teen sitä, mitä jaksan ja sattuu huvittamaan. Sen lisäksi huhkin muutaman tunnin joka päivä henkilökohtaisella työleirilläni eli uuden kämpän pihalla. Olen vähän sellainen tyyppi, etten pysty rauhoittumaan ennen kuin proggis on valmis. Eli mun on pakko laittaa piha edes minimivaatimukset täyttävään kuntoon kertarysäyksellä. Sen jälkeen teen saman asunnon sisällä. Jotkut pystyvät elämään monta vuotta ilman jalkalistoja tai ripustamatta tauluja seinälle. Minä en. Tästä johtuen mua on kolottanut ihan uusista paikoista: pihakivien siirtelystä kipeytyy esim. äässi ja ranteet. Rannekipu menee ohi nopeasti, mutta persaus on jumissa kolmatta viikkoa. Lisäksi tiputin yhden ison betonilaatan varpaalleni. Se saattoi murtua, muttei ole haitannut menoa: kävin kuntorasteilla vielä samana iltana onnettomuuden jälkeen.



Ensi kesänä supersuunnistaja aikoo osallistua Ultra Trail Touriin, joten minun pitäisi sovittaa omat tavoitteeni jotenkin yhteen sen kanssa. Kyllä sinne sekaan varmaan joku triathlonkisakin mahtuisi. Tänä kesänä en usko tekeväni enää muuta kuin ehkä osallistuvani johonkin polkujuoksuun. Niihin kun voi osallistua myös minun kuplassani silleen vähän läpällä.

Mutta nyt on pesukone pyörähtänyt ja mä voin lähteä työleirille. Morjens!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti