lauantai 1. lokakuuta 2016

Öljyä koneeseen, niin johan taas kulkee

Uhkailin maanantaina kertovani teille enemmän polveeni saamastani piikistä. Tässä X-Kaadon tuloksia odotellessa on aikaa kirjoitella, mitäs hittoa mulle oikein on tehty, kun polvetkin vallan turpoavat.

Viime polvileikkauksen jälkeen lääkäri vinkkasi, että seuraavaksi minun kannattaisi ehkä hankkia polveeni öljyä. Silloin nivelrikko ei vaivaisi niin kamalasti. Juttelin asiasta varmaan vuotta myöhemmin myös fyssarini kanssa, joka oli itsekin Synviscia kokeillut. Bakerin kysta alkoi vaivata minua viime kevättalvella vähän liikaa. Maaliskuussa marssin vihdoin työterveyslääkärille, joka lupasi tuutata piikin polveeni.

En jaksanut kuvata polviani, joten kuvituskuvina on hyvin
mahtuvia kissoja. Tässä Unski mahtuu Jakkaralle.

Synvisc on nivelnestekorvike eli suomeksi nuoren ihmisen nivelnestettä muistuttavaa litkua. Nivelrikossa ruston lisäksi omat nivelnesteet lähtevät vehreämmille metsästysmaille, ja luut pääsevät ikävästi kolisemaan yhteen. Se ei tunnu kivalta ja lisäksi polveen kertyy nestettä (vääränlaista tosin) - ja tulee se jo mainitsemani Bakerin kysta, joka kiristää ikävästi polvitaipeessa ja haittaa juoksemista. Synviscin lupaillaan helpotavan oloa 6-12 kuukautta.

Piikin jälkeen pitää ottaa pari päivää rennosti, ja polvi voi turvota. Maaliskuussa pääsin aika helpolla, mutta viime viikolla polveni paukahti piikin jälkeen kunnon palloksi. Nyt turvotus on jo laskenut. Synviscin tuoteselosteessa luvataan helpotuksen koittavan parissa viikossa. Kevään kokemuksen perusteella minä puhuisin omalta kohdaltani noin kuukaudesta. Ehdin keväällä jo vähän pettyä koko piikkiin ja olin jo varma, ettei se auta minua. Mutta vaivihkaa Bakerin kysta lopettikin vaivaamisen ja juokseminen sujui ihan hyvin. Tai sen sujumattomuus oli vain kunnosta kiinni.

Miisu taas mahtuu sukkalaatikkoon, kun se niin päättää.

Kesällä 2015 polveni turposi kaikkien kisojen jälkeen, ja Levin Finntriathlonilla se pamahti niin pökkelöksi, että jouduin soittamaan suomenruotsalaiselle(!) lääkärille ja pyytämään tuehduskipulääkereseptin. Tämä oli muuten yksi elämäni pelottavimpia tapahtumia. Närpiön apteekissa asiointi tuntui sentään kohtalaisen normaalilta, vaikka kyseisellä kielialueella ei mikään ole ihan normaalia. Viime kesänä selvisin vastaavilta traumaattisilta kokemuksilta, vaikka kisasinkin puolimatkan Joroisilla ja köpöttelin yhteen menoon 24 tuntia Someron SM-rogassa. Olin kuin uudelleen syntynyt polvi!

Kesän kokemus oli niin vakuuttava, että polvitaipeen kiristelyn taas alettua, kantis kirmasi jälleen työterveyslääkärin pakeille ja tilasi piikin polveen. Tällä kertaa polvi reagoi piikkiin paljon rajummin kuin viimeksi. Odottelen silti luottavaisin mielin, koska taas taivas aukeaa ja homma - tai siis polvi - alkaa taas luistaa.

Kesällä tosi hoikassa kunnossa ollessaan Miisulla ei ollut mitään vaikeuksia
mahtua minnekään. Huomatkaa naamiokissalle sopiva erittäin tyylikäs
supersankarin jumpperi. Kiinnostuneille tiedoksi, että Miisun syöpälääkitys
toimii, ja kissa voi tällä hetkellä oikein hyvin. :)

Piikki on aika tyyris, noin 250 euroa laaki, mutta ainakin minulle siitä on ollut iso ilo. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut pistokset työterveyshuollon piikkiin. Mutta jos näin iloisesti eivät asiat olisi, niin maksaisin kyllä luultavasti pistokset itse. Pääsen kuitenkin Synviscin ansiosta elämään sellaista elämää, kun haluan.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan rehellinen tyytyväisen käyttäjän jee jee jee. Sitä paitsi minun mielestäni tällaiset lääketieteelliset innovaatiot ovat sairaan mielenkiintoisia, joten turinoin niistä jo senkin takia. Voisin kyllä ruveta Synviscin mainospolveksi. Väitänpä jopa, että minun polveni on paljon sievempi ja karvattomampi kuin nykyinen Synviscin etusivun polvi. Lisäksi voisin tehdä kuvaan sairaan hienot kisakynnet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti