keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Synttärityttö

Melkein tunnilleen 38 vuotta sitten Helsingin naistenklinikalla syntyi punainen ja ryppyinen ipana, joka oli kai jotain 50 cm pitkä ja painoi kolmisen kiloa. Perus 70-luvun vauva siis. Se tosin sai tietääkseni vain 9 pistettä. Tarina ei kerro, mistä yksi piste lähti, koska ainakin kaikki sormet ja varpaat ovat edelleenkin tallessa.

Synttärikakut. Molemmat olivat hyviä.

Tänään olen syönyt Supersuunnistajan tekemiä suklaakakkuja (Pitää ihan leuhkia: Minä olin eilen asiakkaan kanssa ravintolassa ja Ääsääs vietti koti-iltaa leipoen minulle töihin kaksi kakkua. Käykö kateeksi?), käynyt ostamassa itselleni lahjaksi uudet kiipeilykengät, uimalasit, nenäklipsin ja Garminin aktiivisuusrannekkeen. Sen jälkeen laahustin Esportiin juoksemaan intervallitreenin eli 4 x 1000 m. Onneksi on ohjelma. Muuten olisi varmaan tullut laiskoteltua. Hurjan vauhdikasta meno ei ollut, koska molemmat pohkeeni / akillesjänteeni / niiden rajamaasto menivät jumiin ja sattuivat suoraan sanottuna ihan saatanasti. Vanhuus se ei vaan tule yksin. Minkäs sille mahtaa. Joissain piireissä on muotia juosta syntymäpäivänään pitkis 1 km / vuosi. Minä olen siihen puuhaan aivan liian vanha ja raihnainen, joten tyydyin intervalleihin.

Sain Esportissakin onnitteluja, kun törmäsin juoksuradalla Piaan. Piaa on aina mukava nähdä, kun hän on niin pirteä persoona. Toisilla se ikä ei tunnu missään. ;) Tosin koen minäkin henkisesti olevani vielä ihan nuorekas. Kroppa vaan prakailee.

Uudet kiipeilykengät. Sovitin melkein kaikki kaupan kengät läpi.

Kiipeilytohvelit tulevat tarpeeseen, koska aloitimme taas maanantaina Vuorikiipeilijä M:n kanssa käymään Kiipeilyareenalla pienen puolen vuoden breikin jälkeen. Triathlontreeni taitaa tukea myös kiipeilyä, koska minulta ei loppunut voimat yhdelläkään seinällä. Köyden varaan piti mennä vasta viimeisellä reitillä. Ja siihenkin syynä oli vain se, että otteet olivat ihan pepusta. Olen kuvitellut jo kauan, että kiipeily tukee uintia, mutta taitaa homma toimia toiseenkin suuntaan. Lisäksi punttiohjelmani saattaa sopia myös kiipeilijälle. Enpä valita.

Kuvituskissa. Se on söpö, kuten aina.

Ikäkriisiä ei tästä osoitteesta löydy sitten millään. Minä lähinnä toivon jo olevani 40, että voin järkätä kivat, urheiluteemaiset juhlat, joihin sain muuten idean eräästä Pian blogitekstistä. Mutta palataan siihen tarkemmin sitten kahden vuoden kuluttua. Nyt minä menen katsomaan tämän hetken parasta tv-sarjaa ja litkimään loput siitä eilen avatusta punaviinipullosta.


4 kommenttia:

  1. Onnittelut vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  2. Oikein ilahduin kun näin sut ja samassa muistin synttärisikin! Meillä onkin sit aika tasan 10 vuotta ikäeroa, mulla täyttyy taas uusi vuosi huhtikuussa.

    Mulla menis se kilsa per vuosi jo reilusti ultran puolelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs sen hauskempaa? Kyllä kai ironman nyt yhden ultran kiskasee. :P Toi on kyllä sellainen tavoite, että jos sen meinaa tehdä, niin ei kannata jahkailla liian kauaa.

      Meillä on yleensä treenit keskiviikkoisin Liikuntamyllyssä, mutta nyt Kim on itse treenileirillä, niin en jaksanut lähteä itään. Mutta näin talvisin tulee kyllä hengailtua Esportissa aika paljon. Että eiköhän törmätä toistekin. :)

      Poista