Kaksin aina kaunihimpi

Tällä kertaa toinen oli juosten ja toinen oli polkien eli olin eilen mukana HelTri cupin duathonissa. Oli muuten meikäläisen ihkaeka duathlon. Melko rankkaa hupia se. Matkat olivat 4 km juoksu, 20 km pyöräily ja sama 4 km juoksulenkura uudelleen.

Alussa menin kiltisti takariviin, koska kaikki muut näyttivät niin supersporttisilta. Ja kauheen kovaa kaikki liikkeelle ampaisivatkin. Itse koettelin ottaa maltilla. Luulin matkalla olevani ihan vika, mutta kääntöpaikalla yllätyin, kun muutama tyyppi tuli vielä vastaan. 5:02 min/km keskitahtia olen näemmä ekan lenkuran painellut.

Meitsi kisan jälkeen. Hienot nauhat lenkkareissa.
Olisipa vielä pohjalliset...

Sitten päästiin pyöräilemään. Ohitin Pian vaihtopaikalla, mutta aika pian sain katsella, kun valkoinen fillari katosi horisonttiin. Mua vähän jänskätti, että osaanko ajaa oikean lenkin, koska en ole aiemmin ollut HelTrin tempokisoissa tai rykäsyissä mukana. Mutta taisin osata. Ainakin Garmin piippasi 20 km täyteen, kun kurvasin takaisin Kuusijärventielle. Pyöräily oli välillä aika tuskaista, koska tuuli oli kova. Olisi varmaan pitänyt ajaa jonkun kanssa kimpassa ja vetää vuorotellen. Aikaa meni poljeskellessa 41:50 min ja keskinopeus oli 29 km/h. (Oho! Pitäisi siis 28 km/h ryhmän Girolla mennä aika ilmaiseksi..)

Sitten oli vielä vikan lenksukan vuoro. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Alussa mun juoksuni oli kaukana lennokkaasta. Nyt sitten kostautui se, etten ole treenannut vaihtoja ja käynyt aina juoksemassa pyöräilyn päälle. Mutta alkoi se juoksu muutaman sadan metrin jälkeen sujua. Alamäkeä oli oikeastaan ihan kiva päästellä menemään. Näin jossain vaiheessa taas Pian selän ja sisäinen kilpailijani halusi heti ottaa sen kiinni. Tuttujen voittaminen on aina kauheen motivoivaa. :) Vikan kilsan alkaessa (ylämäessä) siinä vihdoin onnistuinkin. Jee! Aikaa neloseen meni 20:13 min ja keskitahti oli 5:04 min/km. Melkoisen haipakkaa - ainakin noin niinku meikäläiselle. Onkohan tässä nyt käynyt sellainen vahinko, että meitsi on oppinut juoksemaan?

Minttu tai Magic. Molemmat alkaa ämmällä - sattumaako?

Mun numero kisassa oli 32, mikä sopii paremmin kuin hyvin tällaiselle entiselle koripallistille. 32 oli nimittäin maailmankaikkeuden parhaan koripalloilijan eli Magic Johnsonin pelinumero L.A. Lakersissa. Jos joku sivistymätön moukka ei tiedä, kuka Magic Johnson on, niin tiedoksi, että hän oli 80-luvulla Lakersin takamies ja myös yksi ekan Dream Teamin kantavista jäsenistä Barcelonan olympialaisissa. Ja sitten se kävi huorissa, sai HIV:n ja lopetti koriksen 1991. Tosin se sai eka HIV:n ja sitten tuli vasta 92 Olympialaiset. Mutta siis se muistetaan Lakersin pitkästä sopparista ja Dream Teamista. Tai ainakin minä muistan.

Mutta takaisin tähän päivään. Mua vähän jänskätti lähteä kisaamaan, koska fiksuna tyttönä unohdin mun tukipohjalliset kotiin. Mulla meni lähtö vähän tiukille, kun vaihdoin lenkkareihini pikanauhat, ja unohdin sitten tunkea niihin pohjalliset. Mutta oli mulla placebo-teippi kuitenkin polvessa, ja se näemmä riitti. Mä kyllä luulen, että pohjallisten puute alkaa vaikuttaa vasta pidemmällä ajalla. Kerran voi ihan hyvin juosta ilman niitä.

Loppuaika oli 1:23, eikä mulla ole mitään aavistusta, onko se hyvä vai ei. En ollut vika, mikä tunnetusti on aina mun ykkästavoitteeni. Eli kai mä olen tyytyväinen tiistain kisaan.