Pieni triathlonkampaustesti

Nyt tulee tyttöjuttuja! Eli siis asiaa tukasta. Olen ollut jo pari vuotta "luomuna" enkä ole värjännyt tukkaani. Tämä siksi, että mun oma väri on oikein kiva, ja ajattelin, että pidetään sitä nyt, kun ei ole vielä harmaita. Olen kuitenkin himoinnut jo kauan alla olevaa Olivia Wilden kampausta Tron Legacysta, mutta en ole sitä leikannut, koska se olisi minun omalla värilläni vähän nössö. Mutta äiti sitten kertoi, että hänelle tulivat harmaat vasta vanhana, joten päätin sittenkin värjätä - ja leikata otsatukan.

Kuva tuolta, mutta sekin on tainnut napata sen jostain

Sitten päästäänkin asiaan eli otsatukkaan ja urheiluun. Eivät ole ehkä mikään maailman paras yhdistelmä - varsinkaan otsis uimalakki ja pyöräilykypärä. Jaanaba asiaa jo jokin aika sitten pohdiskeli, mikä toki innoitti pienen insinöörin harrastamaan empiirisiä kokeita. Mutta siihen tarvitaan se otsis. Ja se on nyt tämmöinen vähän vino:

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Mun tukkani on tosi liukas. Joku sivupinni ei ole vaihtoehto, koska se ei meinaa pysyä arkenakaan - ei siis mitään toivoa, että se jäisi päähän, kun otan uimalakin pois. Itse ehdottelin Jaanaballe otsiksen letittämistä ranskalaiselle letille ja kiinnittämistä pinnin sijaan kumilenkillä. Sitä testasinkin siis ensimmäisenä. Eli tiistain aamu-uinnille painelin tukka letillä. Sunnuntain uimatreeneissä testasin sitten kahdella pinnillä ylös nostetun otsatukan. Tuollaisella sivuletillä vedin viime vuoden Rokuan, mutta silloin minulla ei ollutkaan oikeaa otsista ja en käyttänyt uimalakkia. Mutta 28 tuntia pyöräilykypärää se letti kesti mainiosti.

Otsisletti

Kuva ei ole koko naamasta, koska kello on n. 5.50 :)

Olen letitellyt tukkaani lähes aina telkkaria katsellessa, joten osaan tehdä kyllä ranskalaisen letin (vaikka sitä ei ehkä kuvasta uskoisi). Otsatukkani oli sen verran lyhyt, että lettiä oli yllättävän vaikeaa saada siistiksi. En tällä kertaa jaksanut panostaa ulkonäköön ihan kamalasti - kisoihin valmistuessa tekisin varmaan niin. Siksi päitä jäi vähän törröttelemään. Letti on kiinnitetty todella ohuella mustalla kumilenksukalla, koska luotan siihen enemmän kuin pinniin.

Letti kesti hyvin. En varonut sitä yhtään, kun kiskaisin uinnin jälkeen lakin pois ja letti oli edelleen päässäni. Ainakaan silmämääräisesti yhtään lisää tukan päitä ei törröttänyt, ja letti tuntui edelleen napakalta. Toimii, mutta vaatii esityötä melkein yhtä paljon kuin kisakynnet. :)

Pinnit

Taustalla jälleen Tom of Finlandin ja Iron Skyn julisteet
tuomassa kuvaan hieman maskuliinista klangia :)

Tämä oli huomattavasti nopeampi tehdä, mutta minä epäilin suuresti tämän kestävyyttä, koska tukkani on tosiaan liukas. Mutta kun pinnejä oli yhden sijaan kaksi ja tukkaa pinnattuna tarpeeksi, niin kokonaisuudesta tuli yllättävän napakka. Ja tästä tukasta tuli tosi nopeasti "ihan tarpeeksi siisti". Pinnien pysyvyydessä auttoi varmasti kuivashampoo, jota suihkin otsatukkaani ennen pinnien laittamista liukkauden vähentämiseksi. Sama jippo voisi auttaa myös letin kanssa.

Pinnitkin kestivät huolettoman lakin poiston. Tällä kertaa en katsonut peiliin lakinpoiston jälkeen mutta käsikopelolla paketti tuntui samalta kuin ennen lakkia.

Eli johtopäätöksenä sanoisin ympäripyöreät "kumpi vaan käy". Luultavasti koetan ainakin ekoihin kisoihin tehdä nätin letin, koska se on hauska. Jos lyhyemmät päät jatkavat itsepintaisesti törröttämistään, luovutan ja vaihdan pinnisysteemiin.

Iloisena uutisena voin tähän loppuun kertoa, että löysin eilen hukassa olleen Garminin mokkulan. Siivoaminen kannattaa aina. Paitsi, jos siivotessa missaa pyörälenkin. No, olipahan paukkuja illan uinnissa.