Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä

Toteutan taas ennennäkemättömän monipuolisella skaalalla vanhaa sanontaa "urheilija ei tervettä päivää näe". Nyt, kun polvi alkaa olla taas ok ja juoksukunnossa, olen onnistunut venäyttämään oikean pohjelihakseni. Syynä on joko torstain hiihtolenkki tai sen jälkeinen uimatekniikkatunti. Uidessa pohje kyllä kramppasi ihan tuelta, joten syytän vaikka sitä. Tai sitten itseäni, kun en venytellyt.

Piti mennä tänään hiihtämään, mutta eipä tullut näillä koivilla mentyä. Sen sijaan kävin Stokkalla ja kieltäydyin kolme kertaa tarjotusta suklaasta. Stokkalla oli hurjat bileet, kun pulju täyttää 150 vuotta. Siksi sitä suklaata oli tarjolla. Kieltäytyminen liittyy siihen, että olen tässä pohtinut sellaista vaihtoehtoa, että alottaisin uudelleen laajennetun karkkilakon. Olin aika hyvässä kuosissa marraskuun lopussa, kun elokuussa alkanut karkki- ja jätskilakkoni veteli viimeisiään. Mutta sitten lakko loppui, ja mopo alkoi keulia. Ja sen jälkeen tuli joulu, ja sama meno jatkui. Tammikuussa en ole enää ottanut takapakkia, mutta olen ollut sen verran hunningolla, etten ole saanut aikaan tuloksiakaan.

Karkki on kuitenkin hyvää - niin kuin muutkin herkut. Mutta olen tällä viikolla kieltäytynyt jo useammasta herkusta, joten kai samalla linjalla voisi jatkaakin. Kerron päätökseni nyt täällä blogissa, niin homma on julkista, enkä kehtaa enää sortuakaan. Täten siis julistan aloittavani makealakon. Ja näillä säännöillä vedän:

• ei karkkia, jätskiä, leivonnaisia, limuja tai jälkiruokia
• purkkaa saa syödä
• lakossa on bilepykälä eli jos saan kutsun vaikka synttäreille, saan syödä siellä kakkua
• eli idea on olla vain ostamatta kotiin herkkuja ja olla syömättä töissä jälkkäriä
• lopetan, kun BMI:ni on alle 25 mutta kuitenkin aikaisintaan vappuna

Lisäksi meinasin olla helmikuun loppuun ilman leipää, koska olen lipsahtanut nyt tammi-helmikuussa niin monta kertaa ruisleivän puolelta vaaleaan ravinneköyhään pullaleipään. Jos pieni lakko saisi leipäpuolellakin taas jotain rotia aikaan.

Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Olen saanut töistä rekryttyä kaksi joukkueellista kamraateja Giro d'Espoolle. Eli toukokuussa pääsen polkemaan 111km firman piikkiin. Jee!

Nyt pitäisi ostaa uusi fillari. Olen iskenyt silmäni tähän cyclocrossiin.

Kuva täältä

Pitää vielä pikkasen konsultoida työkaveria, jolla on varmaan sata erilaista fillaria ja joka tietää niistä suunnilleen kaiken. Mutta kyllä tuolla varmaan kelpaa poljeskella niin Espoon ympäri kuin sitten kesän triathlonkisoissakin.