Otsikko tahtoo kertoa, että tänään oli vaikeaa päästä liikkeelle. Minun piti alun perin mennä hiihtämään, mutta valoisaan aikaan pyrytti niin pahasti, että päätinkin mennä spinnaamaan. Onnistuin kuitenkin maunoilemaan lähdön, niin en mennytkään. Eli ei huvittanutkaan. Sain juuri ja juuri motivoitua itseni ajatukseen, että menisin salille ottamaan crossarilla lämpöä ja venyttelemään. Sinne siis.
Onneksi salilla oli paljon kauniita ja lihaksikkaita ihmisiä, joten minullekin tuli olo, että jotain pitäis virpoa, etten ole ainoa laiska läski, joka tekee lihashuoltoa treenin sijaan. Koska olen lopen kyllästynyt ohjelmaani, ja minua vielä laiskotti niin kovasti, ettei huvittanut kyykätä tai rimpuilla leuanvetotangossa, niin sooloilin.
Ensin tein vipareita 3*10 toistoa. Sitten oli vuoro pystypunnerruksen. Joku juippi oli pöllinyt minun painoni. Oikeastaan Tiitin innoittamana otin sitten isommat painot ihan vittuilun vuoksi. Hyvä tuntuma tuli.Ja jaksoin 3*10, joten painoja pitänee nostaa.
Tämän jälkeen tein jalkatreenini vatsat, mutta väärässä järkässä: eka torture twistin, että jaksoin heilua varmasti 3*30s ja sitten vasta vatsat bosulla.
Penaa tehdessä leikin sotilaspenkkiä ja punnertelin jalat ylhäällä puolella omasta painostani 50 toistoa. En tosin putkeen. Tein aina niin monta, kuin vain jaksoin ja pidin sitten puolisen minuuttia taukoa. Sarjat olivat 10+12+8+6+6+6+2. Aika heikkoa. Meinasin joutua pyytämään sitä vieressä treenannutta samaista juippia lopussa varmistamaan. En kuitenkaan epäsosiaalisena nörttinä niin tehnyt, vaan jätin vikat kaksi seuraavaan sarjaan. Oi niitä aikoja, kun punnertelin vielä samoilla painoilla kerralla yli 20 toistoa... Tämä nylkyn leikkiminen vaatii näemmä veronsa.
Ylätalja oli koko ajan varattu, mikä oli harmillista, koska tykkään katsella peiliin sitä tehdessäni. Mielestäni lihakseni erottuvat erinomaisesti, kun teen ylätaljaa kapealla kahvalla. Tein sitten korvikkeeksi olkapääpunnerruksen avustetussa dippikoneessa. Sitten tein vielä vähän selkiä ja venyttelin jalat. Venyttelemäänhän sitä salille mentiin.
Taas tuli todettua, että lähteminen on urheilussa kaikkein vaikeinta, mutta kun sen jaksaa tehdä, niin yleensä tulee ihan hyvä mieli. Niin nytkin.Kauhean rankka treeni ei ollut, mutta ajattelin, ettei passaa bodata itseään ihan jumiin: jos lauantaina ei olekaan pitoa, niin hartioille tulee kovasti duunia.
Huomenna onkin triathlonkoulun ylimääräinen uintikerta, jonka saimme korvaukseksi yhdestä sunnuntaista, kun ope myöhästyi. Hän luuli, että oli vasta lauantai. Perjantaina en ajatellut tehdä mitään, koska lauantaina tuleekin sitten tehtyä ns. tarpeeksi. Vähän kyllä jänskättää...
Musta joku vois koota sellaisen saliohjelman, joka olisi optimaalinen itsensä (ja MASSIIVISTEN lihaksien) ihailuun peilistä. Semmoinen kunnon egoiluohjelma. Toisena salitreeninä voisi sitten olla just tuommoinen vittuilupaino-ohjelma.
VastaaPoistaTuollainen peilausohjelmahan ei voisi olla mikään yleismaailmallinen, vaan se olisi korkeintaan salikohtainen, koska peilien ja vehkeiden sijoittelu ratkaisee. Mutta jos se olisi salikohtainen, niin kaikki salilla tietäisivät sen ja pitäisivät ohjelman tekijää itserakkaana paskiaisena. Siksi moinen ohjelma kannattaa suunnitella itsekseen ja ihan salaa. Ja sitä kannattaa tehdä silloin, kun salilla on paljon nuoria ja komeita palomiehiä / poliiseja / upseereita. :)
VastaaPoistaKolmas ohjelma voisi olla voimaliikeohjelma, joka sisältäisi niitä liikkeitä, joita tehdessä tulee todella voimakas ja sporttinen olo ilman peiliin katsomista (tai ehkä juuri siksi). Mulla sellaisia liikkeitä ovat kaikki askelkyykyn sukulaiset. Yleensä sama ohjelma saattaa kyllä mennä myös siitä vittuiluohjelmasta, koska jostain kumman syystä kivoja liikkeitä tulee tehtyä enemmän. Wonder why.