lauantai 22. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuulumisia

Ei ole tullut taaskaan blogattua, kun en ole ollut missään kisoissa. Supersuunnistaja sentään on ollut, mutta en ole ehtinyt blogata siitäkään, kun on pitänyt elää kuin viimeistä kesäpäivää. Minulla kun oli henkilökohtainen deadline heti Jukolan viestin jälkeen.

Kesän ohjelma

Nilkka leikattiin tämän viikon maanantaina. Sairaalasta pääsin kotiin tiistaina. Leikkaus meni hyvin, ja minulla pitäisi olla taas ensi kesänä ihan hyvä juoksujalka. Lääkäri oli pistänyt hoitsun ottamaan kuvia kännykällään leikkauksen aikana, ja minäkin sain kuvat. En nyt kuitenkaan viitsi jakaa kuvia blogissa. Ehkä paljaat jänteet eivät sovi kaikkein herkimmille.

Jukolan teltta-aluetta ja kuutamo miesten 1. osuuden ollessa metässä

Ennen leikkausta käytiin Kangasalla Jukolan viestissä. Minä olin ihan vaan kuskina ja kisaturrena, ja Supersuunnistaja juoksi Jukolan viestin ekan osuuden. Kakkosrastilla tuli pummi, mutta muuten meni ihan kivasti. Minulla soi päässä lähinnä Putte Possun nimipäivät: oi, jospa oisin saanut olla mukana.

Supersuunnistaja tunkkaa Jättärillä

Viikkoa ennen Jukolaa kisattiin kauden pääkisa eli Beerway To Hell. Koska minulla oli jalka rikki, osallistuin mukaan vain ajanottajana. Supersuunnistaja päätti reippaana poikana lähteä tunkkaamaan. Hänelle tuli valitettavasti DNF, koska tällä kertaa kalja ei vaan uponnut. Tunkkaaminen ei ollut ongelma, ja hän kiipesi vielä keskeytyksen jälkeen loput kiekat viidestätoista ja kolme sakkokierrostakin ihan vaan huvin vuoksi ja ajankuluksi. Koska tulokset olivat kaikenkaikkiaan aika huonoja, päätti järjestäjä, että kisa pidetään vielä ensi vuonna. Hän uhkailee aina joka kerran olevan viimeinen, koska kuulemma kotona ei kannusteta tämän jalon lajin pariin. Ihme meinininkiä. Ensi kesänä mä olen taas niin mukana!

Teltta Linlossa auringon juuri laskettua

Yleensä olen kirjoitellut Beerwayn kisarapsan heti tuoreeltaan kisan jälkeen. Tänä vuonna en ehtinyt, koska lähdimme yöksi telttailemaan Linlon saarelle. Minä en pääse sattuneesta syystä tänä vuonna haluamalleni vaellukselle Lappiin, joten sain korvaukseksi telttailua Kirkkonummella. Retkemme keskittyi merkittävästi enemmän syömiseen kuin eräjormaukseen - ihan vaan sen takia, että minä en saanut rasittaa koipeani. Kivaa kuitenkin oli.

Supersuunnistaja menee luultavasti tänä kesänä juoksemaan ainakin yhden ultran. Palataan asiaan viimeistään kisarapsan muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti