sunnuntai 8. lokakuuta 2017

I Mud You

Pari viikkoa sitten tuli ruvettua rouvaksi, ja viime viikonloppu menikin häämatkalla silleen pitkän kaavan mukaan: torstaina lähdettiin ja maanantaina tultiin. Häiden ja häämatkan välissä työnantajamme pitivät huolta, ettemme ainakaan pääse kyllästymään toisiimme heti avioliiton alkumetreillä: ensin minä olin työmatkalla maanantain ja tiistain ja Supersuunnistaja poistui maasta keskiviikoksi. Mutta torstaina saimme taas toisemme.

Hienot paidat ennen mutakylpyä. Kuvaaja kutsui meitä rohkeiksi suomalaisiksi. :)

Koska häämatka oli meidän häämatkamme, rakentui se tietysti kisan ympärille. Lauantaina Tukholmassa kisattiin iloinen ja hieman likainen kisa nimeltä Tjurruset. Se on 10 km estejuoksukisa, mutta esteet eivät ole rakennettuja kuten vaikka Tough Vikingissa tai Extreme Runissa. Tjurrusetissa on "luonnon omia esteitä" - eli siis käytännössä erilaisia jorpakkoja. Mikäs sen lystikkäämpää?

Ensimmäinen sekajoukkuelähtö. Me olimme kolmannessa, koska meillä ei ollut kiire.

Me lähdimme juoksemaan yhdessä sellaista leppoisaa lauantailenkkiä. Olimme hankkineet myös ihanan ällöt Just Married -paidat. Ja koska paidat olivat minun omaa disainiani, oli niissä tietysti kissoja. Supersuunnistaja huolestui ruotsalaisen diskuteerauksen nykytilasta, kun kukaan ei pitkään aikaan kommentoinut meidän paitojamme. Ei edes meistä kuvan ottanut mies! Mutta vain muutama minuutti hänen ihmettelynsä jälkeen, joku takana juokseva nainen onniteli ja totesi, että onpas ihana tapa viettää häämatkaa. Ja olihan se.

Tjurruset = sonnikirmaus på finska

Meidän lähdössämme taisi olla enemmän flätillä juosseita, koska ohittelimme jengiä ihan suvereenisti alamäissä. Me myös suorastaan loistimme jyrkimmässä ylämäessä ihan vaan sillä, että meillä oli lenkkarit, jotka pitivät mäessä. Kun muut kiipesivät nelivedolla mäen reunoilla, me kipitimme keskeltä ylös niin kovaa kuin minun rapakuntoni vaan antoi periksi.

Valkoiset paitamme kisan jälkeen. Ne lensivät roskiin. Kaikki
muu piti pestä kahdesti, että mudan haju lähti vaatteista. :D

Viimeisellä suolla soi repeatilla Carmina Burana ja esteen nimi olikin uhkaavasti Tröstlösa Träsket. On pakko myöntää, että vaikka nautinkin kaikista aiemmista esteistä, niin vikan esteen puolivälin tienoilla tuli vähän sellainen olo, että voisiko tää jo loppua. Siinä vaiheessa lopetimme yltiöpäisen kahlailun ja siirryimme suon laitaan huijaamaan muiden nössöjen kanssa. En kyllä tajua, miksi pitää kiertää esteitä, kun koko kisan idea on uida soissa? No, siinä vaiheessa ymmärrän, kun lonkankoukistajat ovat ihan hapoilla. Kostoksi kirimme loppusuoralla yhden ruotsalaisen böönan ohi.

Jos tunnelma kisasta ei vielä välittynyt ihan täydellisesti, kannattaa katsoa tämän vuoden kisavideo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti