Pohdintoja ensi vuodelle

Minua harmittaa kuin pientä oravaa, että en ole päässyt urheilemaan joulun aikana. Vaikka en olekaan enää niin hyvä syömään kuin vaikka vuosi sitten, saa minunkin vatsastani melkoisen pohjattoman pienellä treenillä. Ja kaikki aika poissa lenkkipoluilta ja salilta on enemmän aikaa jääkaapilla. Nyt siis pitäisi pistää joulumoodi holdiin taas vuodeksi ja palata tänä syksynä hyväksi opittuun rytmiin.

Eilen ja tänään onnistuin jo olemaan syömättä ihan tauotta. Tosin kun söin, söin vielä jouluherkkuja kuten rasvassa uitettuja omatekoisia karjalanpiirakoita ja juustoja. Mutta kiskoin sentään taas naamariin myös lehtivihreää. Ja tänään aloitin aamun jopa smoothiella ja sorruin vasta lounasaikaan syömään vähäravinteikasta herkkuruokaa.

Huomenna olisi tarkoitus poistua neljän seinän sisältäkin, kun menen tsekkauttamaan palovammani ja käymään hierojalla. Samalla voisin vähän zoomailla alennusmyyntejä - ja pysyä poissa suklaan ja muiden herkkujen luota.

Mutta jotta saisin tämän hyvin alkaneen elämäntaparemonttini taas jatkumaan, minun pitäisi tosiaan palata ruotuun hetimiten. Kuten jo sanoin, homma voisi olla helpompaa, jos voisin urheilla, mutta toisaalta voisin saavuttaa jopa parempia tuloksia, jos saisin syömiset takaisin kuosiin jopa ilman liikunnan aiheuttamaa tarvetta syödä hyvin - eli siis silkalla tahdon voimalla.

Koska minulla on ollut nyt aikaa, olen vähän miettinyt asioita, jotka saavat minut motivoitumaan. Ajattelin siis listailla vähän tavoitteita ensi vuodelle. Uuden vuoden lupaukset ovat aika klisee, mutta kai nämä niitäkin ovat. Mutta tavoitteet ovat jotenkin lempeämpi tapa ilmaista sama asia. ja lempeys itselle ja vähäisempi ehdottomuus onkin ollut minulle yksi harjoiteltava asia.

Motivaatiotyttönä saa toimia
lempparini Danielle Edwards.

Jotta motivoituisin saavuttamaan tavoitteeni, käytin rainerini ohjeistamaa tapaa, missä mietitään, mitä tapahtuu, jos en pääse tavoitteeseeni.

1. Käyn kesällä 1-2 triathlonin pikamatkakisassa.
Jos en käy, jään vaille montaa hyvää kokemusta ja petyn itseeni. Lisäksi kesäni on tylsempi, kun minulla ei ole mitään spesiaaliohjelmaa.

2. Pudotan painoa.
Jos en pudota, häviän vedon Susselle, ja joudun shoppaamaan hänelle sporttirytkyjä. Lisäksi polveni joutuvat kovemmalle rasitukselle, ja joudun vielä joskus vanhempana hankkimaan keinonivelen.

3. Hiihdän Finlandian (jos sitä lunta vain tulee...)
Jos en hiihdä, joudun siivoamaan Liinan ja Villen kodin. Ja häviän vedon, mikä on ehkä vielä kamalampaa.

4. Kaivan ainakin vatsalihakseni esille - ja mielellään muutkin.
Jos en kaiva, niin luultavasti painokaan ei putoa, ja taas niveleni rasittuvat. Lisäksi en ole itseeni tyytyväinen, mikä luonnollisesti vaikuttaa itsetuntooni. Ulkonäkö ei tietenkään ole ainoa itsetunnon rakennuspalikka, mutta tokihan ihmisen pitää olla tyytyväinen itseensä silläkin saralla. Ja minä voin rehellisesti sanoa tekeväni tätä vain itseäni varten, koska naisihanteeni on yleistä makua huomattavasti lihaksikkaampi. Haluan siis vain hymyillä tyytyväisenä, kun katson peiliin (ja ehkä ihan vähän kekkuloida bikineissä biitsillä).

5. Paastoan viikolla 2
Jos en paastoa, jää minulta hyvä kick start ja puhdistuminen välistä. Ja sitä paitsi tämä on jo sovittu Ingan kanssa. 2 pv smoothiepaastoa + 2 pv mehupaastoa + 2 pv smoothiepaastoa.

6. Parannan "spagattiaani". En tosiaan usko pääseväni tänä vuonna oikeaan spagaattiin, mutta jos saisin haarani edes lähemmäs maata. Eli siis venyttelyä lisää.
Jos en paranna, en myöskään kehity veskana niin paljoa kuin voisin. Lisäksi venyttelyn puute haittaa niveliäni.

7. En enää sairastele tai loukkaannu
Jos sairastelen, en pääse liikkumaan ja turhaudun. Tälle asiallehan ei voi itse tehdä mitään kuin välillisesti. Mutta jos elän terveellisesti ja kehitän vastustuskykyäni, on hyvin mahdollista, että marraskuun keuhkoputkentulehdus oli viimeinen tautini moneen vuoteen. Ja lihashuolto vähentää vastaavasti loukkaantumisriskiä.

Tässä vielä Daniellen toinen puoli.
Sekin on ihana(n motivoiva)

Päästäkseni takaisin rotiin pitää siis vain muistella viime elokuuta. Ekat luultavasti nyt ei kestä niin kauaa päästä kylläiseen moodiin kuin viimeksi. Viimeksi olin hyvin nälkäinen noin kuukauden, ja sitten yht'äkkiä minulla ei enää ollut nälkä niin usein. Sain siis vihdoin ravintoainevarastoni täyteen. Nyt pitää siis taas kiskoa vihreää napaan ja täyttää varastoja - silloin suklaanhimokin taas hiljalleen kaikkoaa.

Nyt, kun en voi vielä pahemmin urheillakaan, voisin koettaa taas emäksisöidä itseäni. Kun nyt ei ole tiedossa maitohappojakaan, voisin saada taas kroppani emäsvarastoja kartutettua. Tämä äskeinen oivallus sai minut hakemaan tähän kirjoittelun kaveriksi kannullisen savivettä - asia joka on nyt joulun tuiskeessa päässyt unohtumaan.

Eipä sitten muuta kuin tsemppiä kehiin: paluu aamusmoothieen, joka päivä 2 annosta lehtivihreää ja 1 annos savea, C- ja D-vitamiinilisät, spirulina (pitääkin hankkia lisää) ja probiotit. Probiotit ovat olleet hankalin muistettava, koska ne pitää muistaa ottaa arerioitten välillä tyhjään vatsaan.

Tästä itsepsyykkauksesta riemastuneena painelenkin heti nettikauppaan tilaamaan uuden suodattimen veden suodattimeeni ja lisää savea sekä spirulinaa. Tervetuloa terve ja terveellinen vuosi 2012 ilman bakteeritartuntoja ja vammoja!

Daniellen pylly! Here I come! :)