keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Koipi 2.0

Heti alkuun varoitus: jutun lopussa on kuva avoimesta leikkaushaavasta. Jos et kestä katsoa kuvaa jänteestä, niin älä lue loppuun asti. Verta kuvassa ei ole, vaikka koipi onkin ihan auki.

Ajattelin tässä aikani kuluksi kertoilla, mitä koivelleni tehtiin ja mitä sille kuuluu. Ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ensimmäinen kipsi. Oli kuuma ja hankala.

Kyseessähän oli rasitusvamma eikä mikään tapaturma. Kehräsluun (se kyhmy nilkan sisäsyrjällä) takana kulkee tibialis posterior -jänne. Minulla se on ollut jatkuvasti venyttyneessä tilassa, koska minulla on rakenteellinen latuskajalka. Olen käyttänyt tukipohjallisia jo esiteini-iästä asti, mutta ilmeisesti ne eivät ole enää viime aikoina olleet enää tarpeeksi tukevat. Tp-jänne meni ja repesi pituussuuntaan halkipoks. Lisäksi siitä oli pieni siivu ihan katkennutkin.

Leikkauksessa tehtiin kolme asiaa:

  1. Katkennut pala jännettä siivottiin pois, ja loppuosa jänteestä kursittiin kasaan
  2. Naapurijänne kaivettiin omasta jännetupestaan ja ommeltiin kiinni tp-jänteeseen tukemaan kaveria.
  3. koko jalkateräni käännettiin oikeaan asentoon ja siten luotiin minulle ekaa kertaa ikinä ihan oikea jalkapöydän kaari. Uusi asento kiinnitettiin paikalleen poraamalla kantapäähän iso ruuvi. Olen siis nykyään lähes kyborgi.

Synteettinen kipsini. Mustilla tarranauhoilla voi säädellä kipsin kireyttä.
Kävellessä sen pitää olla kireämmällä kuin rötvätessä.

Minulla oli sellainen old school kipsinen kipsi 10 päivää. Siis sellainen, mihin voi piirtää (ja juhannuksena siihen piirrettiinkin). Viime viikolla sain vihdoin kivan, tarroilla säädettävän synteettisen kipsin. Siihen sai valita värinkin itse, mikä oli yllättävän vaikeaa: tarjolla ei ollut vihreää, mutta monta muuta iloista väriä kyllä oli. Valitsin violetin.

Tuore leikkausarpi. Tätä kautta sörkittiin tp-jännettä.

Uuden kipsin myötä sain alkaa varata kävellessä jalalle raajan painolla. Tätä piti harjoitella vaa'alla. Yhdellä jalalla könkkääminen olikin ihan pepusta, ja uusi kipsi mahdollistaa paljon paremmin normaalia elämää ja kotona liikkumista. Lisäksi jalkaa ei tarvitse pitää enää koko ajan kohoasennossa, niin voin esimerkiksi kokata itse sen sijaan, että käskyttäisin vain Supersuunnistajaa.

Tikeistä pääsin eroon tämän viikon maanantaina. Sen myötä pääsin pesemään ja KUORIMAAN kipsijalan sääreni. Ekan kipsin aikaan taisivat olla tämän kesän lämpimimmät päivät, ja voitte varmaan kuvitella, paljonko jalkani hikosi ja paljonko sitä sitten kutitti. Hinkkasin koipea harjalla monta minuuttia. Voi taivas, kun teki hyvää!

Toinen leikkaushaava. Taustalla näkyy entiset tikit. Kantapäässä oli myös 2 tikkiä.

Kipsiä pidän yhteensä kuusi viikkoa, eli eroon siitä ja kepeistä pääsen heinäkuun lopulla. Saikku loppuu viikko sen jälkeen. Tapaan fyssarin heinäkuun lopulla, ja hän varmaan antaa mulle paljon kuntoutusohjeita. Ilmeisesti liikkuminen aloitetaan kuntopyörällä ynnä muulla kevyellä tekemisellä. Juoksemaan pääsen 4 kuukautta leikkauksen jälkeen eli marraskuussa. 

Minulla on vielä toisessa jalassa latuskajalka, ja kantapään ruuvailu voi olla edessä sillekin joskus tulevaisuudessa. Mutta vasen jalka on kyllä selvinnyt tp-jänteen tulehduksesta jo kerran pelkällä levolla. Eli voi olla, että uutta kipsikesää ei ole tulossa.

Ja sitten se jännekuva: jänteen keskellä näkyy
pitkittäissuuntainen repeämä. Edessä killuva möntti
on katkenneen jänteen osan pätkä. Hyvää ruokahalua. :)

Henkisesti menee ihan kivasti. Tässä on auttanut isosti futiksen MM-kisat. Onneksi niiden jälkeen alkaa Tour de France, niin elämässäni on jatkossakin sisältöä. En jaksa istua kuitenkaan koko päivää sohvalla, joten virvon lähes päivittäin punnerruksia, leuanvetoja, vatsoja ja selkiä. Treenaan myös kipsijalan reisilihasta vemputtelemalla istuskellessani jalkaa suorana ylös alas. Siitä huolimatta jalat ovat jo ihan eriparia, kun vasuri hoitaa kaiken työn kuten portaissa kiipeilyn. No, sama homma oli polvileikkausten kanssa. Kyllä se ero joskus tasaantuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti