Lisensoitu suunnistaja

IRMA lähetti alkuviikosta sähköpostia. Irkku ei ole naapurin mummo, vaan Suunnistusliiton palvelu, jonka kautta voi ilmottautua kisoihin. Minulla on nykyään suunnistuslisenssi! Hupsista.

Tulin viikonloppuna kotimatkalla Pasilasta Lemmikkimessuilta valitelleeksi, että olipas mälsää, kun viime keskiviikon rastit olivat ihan urbaania menoa. Korttelirasteilla tulee sellainen olo, että osaisin muka suunnistaakin. Pitäisi päästä metsään, että saisi pummattua kunnolla. Supersuunnistaja ehdotti, että voisin lähteä mukaan reilun viikon päästä Kiikalaan, missä on FinnSpring-niminen kisa. Siellä olisi kuulemma tarjolla kuntorastitkin. Minä totesin siihen, että jos niin kauas lähden, niin voisin sitten samantien kisata oikeasti. Ruskeasuolla puhuimme jo lisenssien hinnoista ja ennen Turunväylää huomasin luvanneeni lähteä kisaamaan ja valtuuttaneeni Supersuunnistajan hommaamaan minulle lisenssin.

Meitsi rogaa viime kesänä

Jos siis 25.4. ei tule ihan kissoja ja koiria taivaalta ja trombit riehu Varsinais-Suomessa, niin meikäläinen tekee D35-sarjan tokavikan suunnistajan onnelliseksi. Ehkä. Tai sitten olen luonnonlahjakkuus ja lunastan heittämällä paikan Venlojen viestin ykkösjoukkueessa. Kaikki voivat arvailla, kummnkohan mahtaa käydä. :)

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan metsään menossa, vaan palaan heti huomenna ruotuun eli päällystetyille teille: suuntaan viikonlopuksi Vierumäelle, missä tirathlonleireilen hyvässä  (eli HelTrin) seurassa.