Leirillä

Seuran kevätleiri taisi tuntua jossain, koska en jaksanut blogata sunnuntaina enkä eilen. Tänään pääsin käyttämään flunssan kourissa kärsivän Supersuunistajan hierontavuoron, niin saatanpa jaksaa jo kertoa vähän leiristäkin.

Perjantaina ohjelmassa oli juoksutekniikkaa ja säbää, mitkä menivät minun osaltani aika pitkälti ohi. Olin juoksutekniikassa mukana vielä koordinaatiojuoksujen ajan. Kun niiden jälkeen juostut vedot alkoivat tuntua polvessa, luovutin - ja menin salille. Vetojen jälkeen muut tekivät kai erilaisia loikkia ja menivät sitten tosiaan pelaamaan sählyä. Vaihtoehtona sählylle oli omatoiminen lenkki. Minäkin koetin vielä puntin jälkeen mennä lyhyelle lenksukalle, mutta koska polvi ei ollut vielä oikein toipunut niistä vedoista, päätin parin sadan metrin koeponnistuksen jälkeen säästellä koipiani seuraavalle päivälle. Sen sijaan venyttelin illalla vielä puolisen tuntia samalla, kun seurasin telkusta kuinka Megan Fox teurasti teinipoikia. Jennifer's Body oli aika päräyttävä leffa. Suosittelen. :)

Tilataidetta Vierumäkihallissa

Lauantaiaamuna meillä oli Magnus Lönnqvistin vetämät kahden tunnin uintiteenit, joiden puolivälissä minua alkoi hieman kaduttaa perjantain punttis ja siellä tehdyt leuanvedot, kulmasoidut sekä viparit. Jaksoin kuitenkin treenin loppuun asti. Olisihan se nyt ollut aika noloa luovuttaa ensimmäisen Suomen teräsmiehen valvovan silmän alla. Höpsönä unohdin oman Garminini huoneeseen, mutta onneksi samalla radalla oli toinen mittari, ja sain treenin loppulukemat eli 4200 m talteen. Enpä muista ennen uineeni noin paljoa kerralla. Aikaisempi enkka lienee 3,4 km Seurasaaren ympäri.

Lounaan jälkeen saimme pyöräilyopetusta, kun Resistentian Esa Skyttä tuli suomenmestarin varmuudella kertomaan, miten homma pitäisi tehdä. Luennon jälkeen pääsimme kokeilemaan oppeja ihan käytännössä: suhasimme noin kilsan pätkää eestaas ja Resistentian herrat kuvasivat poljentaamme videolle. Tarkoituksena oli pitää kadenssi yllä sekä ylä- että alamäissä ja vaihtaa vaihteita sitä mukaa, kun kadenssi antoi myöten. Niinkin yksinkertainen asia kuin pyöräily voi, kuulkaas, olla yllättävän hankalaa, jos sen haluaa tehdä oikein.

Sää oli kylmä ja harmaa, ja välillä taivaalta tipahteli jopa muutama sadepisara. Olen aika varma, että näin myös lumihiutaleita. Onneksi ei kuitenkaan alkanut sataa yhtään mitään. Aika kauan silti sai lämmitellä persläskejä suihkussa, kun pääsimme treenin ja ihan hetken mielijohteesta tehdyn pienen lisälenkin jälkeen takaisin Vierumäelle.

Valmiina treeniin. Esalla oli suomenmestarin asu.

Treenin jälkeen luennot jatkuivat, kun pyöräilyvideoita käytiin läpi. Ja sen jälkeen vielä kuulimme, millaista on kisata Ironmania Hawaijilla, kun "Kona-Petteri" kertoi omasta parin vuoden takaisesta reissustaan. Minä (ja kuulemma moni muukin) sain uintitreeneistä ja fillarilenkin kylmyydestä epäkkääni aivan jumiin. Onneksi niitä saattoi hieroa ja venytellä luennolla. Ei silti haitannut, että luennon jälkeen luvassa oli vielä ihan ohjattuakin venyttelyä.

Sunnuntai alkoi taas uinnilla, mutta nyt meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja treeni kesti vain tunnin. Se ei kyllä haitannut ollenkaan, koska luvassa oli vielä koko leirin rankin treeni eli vaihtoharjoitus. Tässä kevätleirin "klassikossa" pyöräillään 30 min, juostaan 10 min ja toistetaan sama setti vielä kaksi kertaa. Yhteensä siis 2 tuntia pyöräilyä ja juoksua. Nam nam. Itse koetin tehdä nousujohteisen harjoituksen ja polkea joka kerta vähän pidemmälle. Koska lähdin alussa muiden perässä hieman liian lujaa, jouduin raastamaan seuraavissa pyöräilyissä aika kovaa. Tämä johti siihen, että minun piti hieman himmailla tokassa juoksussa, enkä saanut siinä samanlaista nätisti nousevaa määrää kuin pyöräilyssä. Tosin vikalla juoksulla raastoinkin sitten korvikkeeksi ihan urku auki.

Olisi varmaan kannattanut vähän loppuverkata vaihtotreenin päälle, koska sain jalat kotimatkalla autossa melkoisen jumiin. Onneksi pääsin vielä täällä Espoossa kävelemään äänestyspaikalle ja venyttelemään leffaa katsellessa jalkoja auki. Sen jälkeen minulle tulikin hieman hassu olo, ja epäilin olevani tulossa kipeäksi. Leirin huonekaverini H jätti sunnuntain treenit väliin, koska hän sairastui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Mutta kipeäksi meillä tulikin sitten Supersuunnistaja. Minulla on ollut nyt pari päivää kurkku hieman karheana, mutta mikään kunnon tauti ei ole vielä iskenyt. Toivottavasti valkosoluni ovat kuin pieniä teräsmiehiä eikä pöpö pääsekään valtaan: jotain taistelua nimittäin kehossani taidettiin kyllä sunnuntaina käydä. Onneksi minä voitin.